tiistai 21. marraskuuta 2017

Onnea Lucas 1 vuotta







Tänään Lucas täyttää vuoden <3

Kulunut vuosi on ollut melkoinen tutkimusmatka tuon pienen ihmisen kanssa. Se ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Suoraan sanottuna välillä on ollut todella rankkaa. Uskon pitkälti tuon tunteen johtuvan niistä yövalvomista. Tuntui välillä, että koko maailma romahtaa,  kun ei ollut nukkunut moneen yöhön kunnolla. Mutta siitä selvittiin ja tässä ollaan, suht tervejärkisinä kakki.








Mun muistikuvat pikkuvauva- ajalta on tosi hämärän peitossa mutta sen muistan, kuinka ihanaa oli tulla kotiin synnäriltä vauvan kanssa. Toki paljon oli uuden opettelemista mutta kaikki tuntui sujuvan todella hyvin. Muistan miten ihanaa oli, kun mies oli heti täysillä vauvan hoidossa mukana. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä tämä  myös huomattiin ja mies sai paljon kehuja neuvolatädeiltä. Muistan myös, miten hienosti Dimmu oli heti vauvan kanssa. Muistan, miten sitä pientä kääröä vaan ihmeteltiin, nuuskittiin ja katseltiin pitkään. Oli aivan uskomaton olo. 









Nyt tuo pieni käärö on kasvanut isoksi, taaperoksi, joka menee ympäri asuntoa kovaa vauhtia ja tutkii samalla joka ikisen kolon, ruuvin tai naulan reiän ja löytää pienimmänkin hiekanjyvän lattialta ja laittaa heti suuhunsa. Dimmun kanssa leikkii joka päivä ja välillä jopa härnää sitä maissinaksulla tai omalla ruuallaan. Matkii Dimmun murinaa ja välillä kantaa leluja suussaan. On pääosin nauravainen ja hyväntuulinen lapsi. Imuria pelkää ja yleiskonetta, muuten on hyvin rohkea. Omaa todella hyvän ruokahalun. Ulkovaatteiden pukemista ei voi sietää, vaan saa kauhean raivarin melkein joka kerta, kun puetaan. Onneksi rauhoittuu heti, kun on puettu ja lähdetty ulos ovesta. Ruokakaupassa viihtyy, kun saa pitää kiinni siitä kärryissä olevasta ketjusta millä yhdistetään kärryt toisiinsa. Liikkuu kontaten, karhukävellen tai kävellen tuesta kiinni pitäen. Harjoittelee ylösnousemista ilman tukea. Tykkää musiikista ja välillä innostuu sheikkaamaan musiikin tahdissa. Fröbelin Palikat sutsi satsi - kappale  on lemppari. Tällainen on meidän rakas Lucas.











- Laura


maanantai 20. marraskuuta 2017

Eartherian keikka - Wanha Konera











Lauantain asukriisi ei sittenkään päässyt kasvamaan mihkään hirmu suuriin atmosfääreihin. Yllättävän helposti löytyi asukokonaisuus miehen keikalle. Vähän oli tummanpuhuva asu mutta sopi hyvin illan musagenreen. Wanhassa Konerassa esiintyi tuona iltana Eartheria ja Kuoleman Galleria. Eli örinää, nahkaa, pitkätukkaisia miehiä ja tuplabasaria oli luvassa. 









Eartherian keikka alkoi jo klo 21, mikä oli tosi hyvä, koska jätkät pääsi vihdoinkin ajoissa istumaan iltaa keikan jälkeen. Yleensä ovat soittaneet vasta puolilta öiltä tai jopa jälkeenkin. Keikka meni hyvin, vaikkakin omaan korvaan soundit oli vähän liian lujalla ja osittain särki. Mut jätkät veti hyvin, niinkuin aina. Miehestä yritin ottaa kuvaa, josta näkyis kasvotkin, mut joka ikisessä kuvassa tukka on edes :D no se kuuluu asiaan. Väkeäkin riitti keikalla hyvin. Oikeastaan yllättävän hyvin, hyvä niin. 







Keikan jälkeen viihdyttiin bäkkärillä monta tuntia bändijätkien ja heidän tyttöystäviensä kanssa. Josain kohtaa sinne tuli myös bändijätkien pari kaveria. Oli kyllä tosi hauska ehtoo. Tuli naurettua, laulettua ja kuunneltua hyvää musiikkia. Eli täydellistä.

 Miehellä oli seuraavana päivänä töitä aamu 7 ilta 21 asti. Vähillä unilla se jaksoi painaa työpäivän. Mä sain olla ihan yksin kotona vielä eilisen päivän, koska vasta tänään aamupäivällä haettiin Lucas ja Dimmu hoidosta. Nyt ne molemmat on nukkunut päiväunia jo kohta kolmisen tuntia :D

- Laura   

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Pistää miettimään


Tästä  pääset lukemaan Satakunnan Kansan uutisen tapauksesta

Melkoista. Ei voi muuta sanoa, kun sen, että lähdettiinpä yöllä just oikeeseen aikaan pois sieltä keikkapaikalta. Oli nimittäin aika uskomaton olo, kun mies sai bändikaverilta viestin, että wanhan koneran edessä on poliisiautoja ja siellä on sattunut ampuma tapaus. Just hetki sen jälkeen, kun sieltä pois lähdettiin. Huh huh. Surullista. Onneksi SKn uutisen mukaan uhri jäi henkiin.

Sitä jotenkin pysähtyi tän tapauksen myötä miettimään, ettei koskaan voi tietää yhtään mistään mitään. Voi vaan vaikuttaa omaan käytökseen muttei muiden. 

Aamulla herätessäni oli kännykkään tullut monta viestiä. Kaikki kyselivät ollaanko kunnossa. Luojan kiitos kyllä. 

- Laura 

lauantai 18. marraskuuta 2017

Hyvänolontunne puhtaasta kodista





Se tunne on niin mahtava, kun on saanut asunnon siivottua ja istuu alas nauttimaan puhtaasta kodista. Sen fiiliksen takia jaksan siivota, melkein joka päivä. 




 Vein Lucaksen jo lounasaikaan hoitoon, joten olen saanut siivota ihan kaikessa rauhassa. Vielä jäi silti ikkunat pesemättä, koska en viitsinyt sateessa niitä alkaa jynssäämään. Jos huonenna olis parempi keli, niin voisin ne pestä. Ikkunoiden pesu on ihan jees hommaa mutta se aloittaminen on siinä kaikista vaikeinta. Kun millään ei viitsisi. 





Täällä on niin hiljaista, kun molemmat pojat on hoidossa ja mies on roudaamassa ja soundcheckissä. Äsken nautin päiväkahvin ihan rauhassa ja nyt kuuntelen uusia biisejä Spotifysta. Kai sitä kohta tarttis alkaa etsimään vaatekaapista jotain kuteita illan keikalle. Ei sit oo lainkaa helppo homma edessä.


  

Postauksen kuvat ovat mieheni veljen valmistujaisjuhla - päivältä. Silloin lähdin juhlimaan mustavalkoisessa jumpsuitissa. Ihme et se meni päälle. Mulla on kert viel monta monta ja liian monta raskauskiloa jäljellä. Mut ei siitä sen enempää nyt, ne vaatii ihan oman postauksen ;D mut niiden takia on vaikea löytää vaatekaapista sopivia vaatteita. No, ei tässä auta itku markkinoilla. Ei ne vaatteet itsestään tuolta vaatekaapista mun luo nyt kävele. 

  

Jos ootte Porin keskustan tuntumassa tänään klo 21, tulkaa Wanha Koneraan katsomaan Eartherian keikkaa! Ilmainen sisäänpääsy. 

- Laura


   

perjantai 17. marraskuuta 2017

Kaikki kielletty kiinnostaa







Kyllä siinä niin kävi, että joulukuusi tai oikeastaan kuusenpallot enemmänkin kiinnosti Lucasta. Tänään sain häntä muutaman kerran kieltää, kun oli palloja repimässä. Ihme ja kumma uskoi ja jätti joulukuusen rauhaan. Yleensä tätä vauhtivekaraa kieltäessä, hän innostuu kiellosta vaan lisää ja tekee kahta kauheammin leveä virne kasvoillaan kiellettyä asiaa. Esim. Dimmun vesikupin kanssa läträäminen. Jos kuppi on unohtunut lattialle, Lucas konttaa kiirenvilkkaa kupin luo ja koittaa ensin vettä varovasti sormellaan. Mutta sit kun jompi kumpi meistä tämän huomaa ja kieltää koskemasta kippoon, niin hän ottaa molemmat kädet käyttöön ja läiskii vettä ympäri, joskus heittää kupin nurin. Ja sama asia telkkarin ja peilin ja astiapesukoneen ja wc harjan ja pistorasioiden ja ja , lista on loputon - kanssa.  


  
Lucas on yleensä todella hyväntuulinen lapsi mutta tänään on ollut hänellä huono päivä. Hän on kitissyt paljon(ehkäpä hampaita tulossa) ja koko ajan haluaa olla sylissä. Päiväunia nukkui vain noin tunnin, kun yleensä nukkuu 2-3 tuntia. Olisi helpompaa, jos toinen osaisi kertoa mikä on hätänä mutta kun ei vielä osaa. 

Huomenna Lucas menee hoitoon mammalle ja pappalle, koska olen menossa katsomaan miehen bändin keikkaa. Dimmu onkin jo ollut siellä hoidossa keskiviikosta lähtien. Josko Lucas kaipaakin karvaista isoveljeään ja sen takia on kiukutellut, mistä näistä koskaan tietää. No huomenna he taas näkevät.

- Laura

torstai 16. marraskuuta 2017

Se on joulu nyt, ainakin sisustuksessa






Käytiin tänään Tokmannilla ja sieltä mä löysin maailman täydellisimmät joulupallot. Näitä isoja,  hopean glitterin peitossa olevia joulupalloja ei tämmöinen kaikkea kimaltavaa rakastava naikkonen voinut jättää ostamatta. Ei siis tietenkään. Meinasin ottaa monta pakettia mutta onneksi hillitsin itseni ja otin yhden(näitä pienempiä myytiin kahden kappaleen paketeissa). Silti jäi kismittämään näistä vielä isompi pallo, ehkä semmoinen pitää käydä hakemassa.








Näiden pallojen takia mulla lähti mopo ihan käsistä. Kun sain Lucaksen päikkäreille, pyysin miestä hakemaan varastosta kaikki joulukrääsät sisälle. Itse olin niitä yrittänyt jo aikaisemmin etsiä mutten löytänyt. Onneksi mies löysi! Sitten ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kaikki jouluhärpäkkeet paikoilleen, mitä pusseista löytyi.








Tietysti myös muovinen joulukuusi oli pakko koota ja koristella. Olisi ollut synti jättää se yksin varastoon. Nyt se on paraatipaikalla olohuoneessa. Vitsit, miten hyvä fiilis tuli kun sen sai koristeltua.  Ja koska kuusi on valkoinen, sopii se täydellisesti meidän vaaleaan sisustukseen. Voisinpa melkein pitää koko vuoden sitä koottuna :D 





Mun mielestä ei oo koskaan liian aikaista laittaa joulukrääsää esille. Ulkona on niin synkkää ja pimeää tähän aikaan vuodesta, joten on ihana fiilistellä jo jouluvaloilla sun muilla jouluaiheisilla jutuilla. Omasta mielestä ne tuo niin kivan tunnelman asuntoon. Ja nyt niistä pystyy nauttimaan pitkään, ihanaa.



Lucas taitaa silti repiä kuusen samantien alas ja järjestää tontut uuteen järjestykseen.


- Laura