DIY - Marmorikuosiset yöpöydät

Yöpöydät. Nepäs aiheutti paljon päänvaivaa mulle.  Ei millään tahtonut löytyä mieluisia, vaikka oikein etsimällä etsi. Onneksi hiffasin saavani mieluisat itse tuunamalla.

Mulla on ollut kauhee pakkomielle saada käyttää dcfix kalvoa (ainakin töis tiedetään mun siitä joskus kovin paasanneen) ja nyt vihdoinkin pääsin sen avulla muuttamaan sammakon prinssiksi. No ehkei ihan mut kyl tästä omasta mielestä aika yöpöytien prinssi tuli ;D

Yöpöydät löysin Jyskistä ja vieläpä aivan naurettavan edulliseen hintaan, olivat hyvässä tarjouksessa. Puunvärinen taso ei sitten pätkääkään miellyttänyt silmää, joten marmorikuosisella kalvolla sai sen hyvin peittoon. Aluksi meinasin vain maalata tasot valkoisiksi mutta onneksi en niin tehny. Tämä lopputulos miellyttää silmää enemmän ja omasta mielestä yöpöydät sopii makuuhuoneeseen aivan täydellisesti.
Kalvon asentaminen tasojen päälle olikin sit aivan toinen juttu. Ei meinattu millään 

saada hyvää jälkeä aikaiseksi. Kalvo tykkäs mennä koko ajan ryttyyn kulmista. Onneksi ei olla kumpikaan liian tarkkoja tämmösissä jutuissa, joten kelpuutettiin lopulta monen kerran jälkeen hieman ryppyisetkin versiot. Kuka niitä nyt nii tarkkaa katsoo ;D

Yöpöytien vetimet spraymaalattiin hopealla. Nyt ne sopivat hienosti marmorikuosiseen tasoon.

- Laura 

Hän on täällä

Tänään on laskettu aika. 

Meidän poitsu päätti kuitenkin ottaa varaslähdön, onneksi, ja syntyä tähän maailmaan maanantai aamuyöllä klo: 05.45. Mitat 3068g ja 52cm.

Tässä siis ollaan vain muutama päivä saatu ihmetellä tuota pientä ihmisenalkua ja opetella elämistä hänen kanssaan.

Sairaalasta kotiuduimme keskiviikkona. Hieman on rytmit vielä hakusessa pojalla.  Hän tykkäisi valvoa yöt ja nukkua päivät.  Tämmöistä lepakko rytmiä täällä siis ollaan eletty ;D ehkäpä se rytmi joskus tästä kääntyy. Dimmu otti uuden tulokkaan vastaan todella hyvin. Oli niin kiinnostunut pikkuisesta.



Tämmöistä tänne tällä hetkellä. Kaikki on hyvin <3

- Laura

Hyvä ruoka, parempi mieli

Eilen Neuvolassa ei mennyt ihan kaikki nappiin. Olin saanut edeltävänä yönä taas vain pari tuntia nukuttua, ja kun aamulla ysiksi neuvolaan raahauduin, olo oli aivan kamala. Mä olin siis niin väsynyt, teki pahaa, huimas, sydän hakkas. Eli siis aivan järkky olo kaikesta siitä valvomisesta. 

Ja ajat oli myöhässä, tietysti.  Johtuen varmaan siitä, että lomautukset alkoivat siellä tänään. No pääsin sitten sisälle tovin odottelun jälkeen ja kerroin terkkarille mun sen hetkisen voinnin.  Otettiin siinä heti verenpaine ja meinasin tuolilta pudota, kun alapaine näytti 108!!! Terkan ilme oli huolestunut, otettiin uuden kerran paineet ja hiukan alapaine tippui mutta pysyi silti yli sadan. 

Mulla on aiemmillakin käynneillä ollut alapaine koholla ja sen vuoksi olen kotona joutunut paineita seuraamaan. Kotona mittaukset ovat olleet hyviä. Koskaan ei noin kamalaa lukemaa ole ruutuun pompsahtanut. Olin varma, että joudun samantien äitiyspolille käynnistykseen. 

Mun onneksi kuitenkaan virtsakokeessa ei ollut proteiinit plussalla, eikä muitakaan raskausmyrkytykseen viittaavia oireita ole, kuten turvotus, päänsärky, näköhäiriöt. Sain siis huokaista helpotuksesta.  Ainakaan VIELÄ en joutuisi käynnistykseen. 

Terkkari kehoitti lepäämään ja nukkumaan aina kun vaan pystyy. Eli jos yöllä ei tuu uni, niin sitten vaan pisin päivää pitäisi nukkua.  Mä sain neuvolan jälkee nukuttua noin tunnin. Otin vielä kotona paineet ja ne olivat onneksi ok.

Taas siis pitää seurata tiiviisti paineita, varsinkin tota alapainetta.  Ohjeeksi sain, että jos kotimittauksissa alapaine on 100,  niin sit äitiyspolille.  Mä niin toivon, ettei se nouse siihen!!! 

Jos jotain positiivista haetaan eiliseltä käynniltä niin vauvalla siis kaikki hyvin ja hän laskeutunut alemmas ja ilmeisesti kiinnittynyt.  Eli hyvä mahdollisuus on, että hän tulisi pian tähän maailmaan.  Viime yönä mulla oli jo jotain ihme polttoja alavatsalla, myös tänään aamulla. Katsotaan onko jotakin ennakoivia tulevaa varten. Jänniä aikoja eletään siis.

Viime yö meni hieman paremmin.  Sen kunniaksi (koska oli enemmän jaksamista) päätin väsätä hyvät sapuskat meille. Aamulla tein uuniriisipuuroa, joka oli aivan taivaallisen hyvää ja niin helppo tehdä. Ei tarvinnut vahtia kattilaa, ettei maito pala pohjaan. Tuli ihan joulu mieleen.  Ruuaksi tein Lindströmin pihvejä. Mun täytyy myöntää,  etten ole aikaisemmin niitä tehnyt. Tehtiin ne raaoista punajuurista, joten pihvien teossa meni hieman enemmän aikaa. Mutta aikaahan tässä vain nyt on. Pihveistä tuli tosi hyviä, täytyy jatkossakin tehdä.

Lopuksi vielä kuva Dimmusta ulkoilun jälkeen. Se ei ollut takapihalla, kun muutaman minuutin ja näytti totta.  Voi pientä <3 on se vaan niin ihanan suloinen pieni koiravaavi,  kohta jo puoli vuotias!

Tän hetken fiilikset

Mää oon kyl nyt niin loppu. Monta yötä taas tullu valvottua, uni ei vaan tule. Ei löydy sopivaa asentoa, vauva myllertää mahassa, varsinkin öisin ja sit on koko ajan pissahätä. Yhtenä yönä kävin vessassa valehtelematta varmaa 20 kertaa. 

Uutena vaivana tullut aivan jäätävä nivuskipu.  Siis mä, joka olen tottunut kävelee aina todella reippaasti, joudun nyt linkuttamaan aivan etanavauhtia. Ja silti sattuu niin maan hemmetisti. Olen kuitenkin yrittänyt Dimmun kaa tehdä ihan pientä lenkkiä mut tuskaa on nekin. Tuntuu ihan kun jalka lähtisi alta.

Aika käy tällä hetkellä melkoisen pitkäksi täällä kotosalla, kun en oikein mitään jaksa/pysty tekemään. Päivät menee hyvin pitkälti makoillessa ja Dimmun touhuiluja seuratessa ja sitä paijatessa.  On se ihanaa että se pitää mulle täällä seuraa, kun mies on töissä <3 

Huomenna menen neuvolaan. Toivottavasti sieltä sais hyviä uutisia, et olis ees pieni toive synnytyksen käynnistymisestä piakkoin (vaikkei sitä ny voi ennustaa mut kumminki). Olisin niin valmis jo siihen hommaan, vaikkakin se jännittää. Mut tää oma olotila saa toivomaan jo pääsyä synnärille mahdollisimman pian! 

Kuvissa Dimmun mageet talviasusteet, ettei kovilla pakkasilla pienelle tule vilu. En olis uskonut, että tuo karvapallo palelee mutta toisin väittävät. Katsotaan kuinka käy, kun ne kovat pakkaset tulevat.

- Laura

My Babyshower

Viikko sitten lauantaina mut yllätettiin niin täydellisesti. Oltiin mieheni kanssa sovittu jo ajat sitten, että menisimme ystäväpariskunnan luokse viettämään kyseisenä päivänä peli-iltaa. En osannut lainkaan arvata, että pääni menoksi oli suunniteltu aivan jotain muuta. 

Olin nukkunut edeltävänä yönä todella huonosti ja mun olo oli lähtiessä aivan hirveä. Oli todella hilkulla, etten perunut menoa. Onneksi en perunut!!! 

Ajaessamme ystäväpariskunnan luokse huomasin lähistöllä yhden ystäväni auton. Ihmettelin ääneen miehelleni, että miksi ihmeessä ystäväni on täällä päin Poria ja että pitää laittaa hänelle viestiä, kun vaan perille päästään.  En siis tajunnut yhtään mitään vieläkään, mitä oli edessä. 

Astuessani sisään eteiseen näin katossa olevat ilmapallot. Siltikään en vielä tajunnut mitään, vaan luulin ilmapallojen olevan ystäväni lapsenlapsen vierailun jäljiltä. Kunnes katsoin eteisestä keittiöön ja siellä oli kaikki <3 tajusin vihdoin, että näähään on mun babyshowerit!!!!

Olin siis niin ällikällä lyöty.  En ymmärrä, miten mut saatiin niin hyvin höynäytettyä, etten osannut mitään aavistaa!  

Alkushokista selvittyäni olin hyvin kiitollinen.  Ihanaa, kun on tällaisia ihmisiä ympärillä, jotka ovat jaksaneet nähdä kaiken sen vaivan meitä varten. Huh. Olen kiitollinen kaikille. Kiitos todella paljon! 

Päivä oli huippu ja kivoja juttuja oli meidän päänmenoksi keksitty. Mieheni osallistui myös juhliin, mikä oli tosi huippu juttu. Hänkin sai nauttia siitä kaikesta. Kumminkin raskausaikana mies jää hieman taka-alalle, kun kaikki kyselee naisen voinnista koko ajan kaikkea. Ja mies joutuu myös kestämään kaikki naisen valitukset sun muut hormoniheitot. Siksi musta oli niin mahtavaa, kun hän sai olla mukana juhlissa :) 

Saatiin niin paljon kaikkia tarpeellisia lahjoja,  ihan kuin meidän ajatukset oltais luettu, että mitä vielä meiltä puuttuu. Ollaan hyvin kiitollisia kaikesta!! Aivan mahtavaa. Kivat muistot jäi päivästä. 



Dimmu ei osallistunut juhliin ja päätti siitä osoittaa selvästi mieltään. Bustedt!

- Laura