Hyvä ruoka, parempi mieli

Eilen Neuvolassa ei mennyt ihan kaikki nappiin. Olin saanut edeltävänä yönä taas vain pari tuntia nukuttua, ja kun aamulla ysiksi neuvolaan raahauduin, olo oli aivan kamala. Mä olin siis niin väsynyt, teki pahaa, huimas, sydän hakkas. Eli siis aivan järkky olo kaikesta siitä valvomisesta. 

Ja ajat oli myöhässä, tietysti.  Johtuen varmaan siitä, että lomautukset alkoivat siellä tänään. No pääsin sitten sisälle tovin odottelun jälkeen ja kerroin terkkarille mun sen hetkisen voinnin.  Otettiin siinä heti verenpaine ja meinasin tuolilta pudota, kun alapaine näytti 108!!! Terkan ilme oli huolestunut, otettiin uuden kerran paineet ja hiukan alapaine tippui mutta pysyi silti yli sadan. 

Mulla on aiemmillakin käynneillä ollut alapaine koholla ja sen vuoksi olen kotona joutunut paineita seuraamaan. Kotona mittaukset ovat olleet hyviä. Koskaan ei noin kamalaa lukemaa ole ruutuun pompsahtanut. Olin varma, että joudun samantien äitiyspolille käynnistykseen. 

Mun onneksi kuitenkaan virtsakokeessa ei ollut proteiinit plussalla, eikä muitakaan raskausmyrkytykseen viittaavia oireita ole, kuten turvotus, päänsärky, näköhäiriöt. Sain siis huokaista helpotuksesta.  Ainakaan VIELÄ en joutuisi käynnistykseen. 

Terkkari kehoitti lepäämään ja nukkumaan aina kun vaan pystyy. Eli jos yöllä ei tuu uni, niin sitten vaan pisin päivää pitäisi nukkua.  Mä sain neuvolan jälkee nukuttua noin tunnin. Otin vielä kotona paineet ja ne olivat onneksi ok.

Taas siis pitää seurata tiiviisti paineita, varsinkin tota alapainetta.  Ohjeeksi sain, että jos kotimittauksissa alapaine on 100,  niin sit äitiyspolille.  Mä niin toivon, ettei se nouse siihen!!! 

Jos jotain positiivista haetaan eiliseltä käynniltä niin vauvalla siis kaikki hyvin ja hän laskeutunut alemmas ja ilmeisesti kiinnittynyt.  Eli hyvä mahdollisuus on, että hän tulisi pian tähän maailmaan.  Viime yönä mulla oli jo jotain ihme polttoja alavatsalla, myös tänään aamulla. Katsotaan onko jotakin ennakoivia tulevaa varten. Jänniä aikoja eletään siis.

Viime yö meni hieman paremmin.  Sen kunniaksi (koska oli enemmän jaksamista) päätin väsätä hyvät sapuskat meille. Aamulla tein uuniriisipuuroa, joka oli aivan taivaallisen hyvää ja niin helppo tehdä. Ei tarvinnut vahtia kattilaa, ettei maito pala pohjaan. Tuli ihan joulu mieleen.  Ruuaksi tein Lindströmin pihvejä. Mun täytyy myöntää,  etten ole aikaisemmin niitä tehnyt. Tehtiin ne raaoista punajuurista, joten pihvien teossa meni hieman enemmän aikaa. Mutta aikaahan tässä vain nyt on. Pihveistä tuli tosi hyviä, täytyy jatkossakin tehdä.

Lopuksi vielä kuva Dimmusta ulkoilun jälkeen. Se ei ollut takapihalla, kun muutaman minuutin ja näytti totta.  Voi pientä <3 on se vaan niin ihanan suloinen pieni koiravaavi,  kohta jo puoli vuotias!