Tapahtui viime viikolla

Viime viikolla oli kaikenlaista tapahtumaa. Keskiviikkona oltiin leffassa katsomassa uusin Bondi, tykkäsin. Mitä enemmän räjähtää, ja kaikkee menee säpäleiks, sitä parempi leffa. Äksöniä pitää olla. Leffan jälkeen käytiin Torerossa syömässä. Torstaina oltiin pienellä työporukalla katsomassa Rakastajat teatterissa Tarantinoa, teetä ja OMG - esitystä. Sai nauraa oikein kunnolla, oli hauska esitys. Ei ehtinyt kyllästyä, koska esitys sisälsi viisi pienoisnäytelmää. Teatterin jälkeen menimme Rossoon syömään. Perjantaina vietettiin meillä Hopeanuoli maratoni. Tosiaan, katsoimme viisi DVDtä putkeen, ihan huikeeta. Pari tyyppiä meidän lisäksi oli tätä hetkeä ikuistamassa. Oli hauska päivä/ehtoo/yö  :D Lauantaina olin piipahtamassa ystävän luona tyttöjen illassa. En myöhään voinut viipyä, koska sunnuntaina oli töitä. Huippu viikko oli, tylsää ei ehtinyt misään välissä tulla.

Tässä kuvia viime viikolta.

Nyt alan valmistautumaan työpaikan pikkujouluihin :) varmasti mahtava ilta tulossa!!

-Laura

Porilaine bändi 2015 - kilpailu

Olin taannoin avustamassa Eartheria bändin musavideon kuvauksissa. Mulla oli huikea rooli kameran play nappulan painamisessa. Juuri tarpeeksi helppo ja yksinkertainen tehtävä suoritettavaksi mulle - en siis mitenkään voinut möhliä mitään.

Musavideo oli jätkien ensimmäinen ja se kuvattiin Porin Palmgren - konservatoriolla.

Lauri - kitara

Juha - Pekka aka JP - laulu ja kitara

Mikko - rummut

Janne -basso

Bändin jäsenet ovat huikeita tyyppejä, joten oli kiva päästä auttamaan heitä kyseisessä projektissa. Kaikilla oli tekemisen meininkiä ja hyvä fiilis. Ei siinä montaa tuntia vierähtänyt, kun nämä kaverit olivat saaneet soitot ja laulut purkitettua. Taitavia tyyppejä kaikki!

Musavideollaan he osallistuivat Porilaine bändi 2015 kilpailuun ja nyt on äänestys käynnissä. Voittaja bändi pääsee esiintymään Porispereen eli voitto olisi ennenkaikkea tälle suht tuoreelle bändille hyvin tärkeää. Jätkillä on kova halu saada tuotua musiikkiaan ihmisten tietoisuuteen ja pääsy isommille lavoille olisi lottovoitto heille.

Niinpä pyydän teitä ystävällisesti käymään tässä linkissä ja äänestämään EARTHERIA bändiä jatkoon.  

http://porilaine.satakunnankansa.fi/2015/11/19/tassa-ovat-porilaine-bandi-2015-kisan-ensimmaiset-semifinalistit-aanesta-suosikkisi-jatkoon/

Kiitos kaikille äänestäjille!

Tässä Earheria - Blood Moon video   käykää tsekkaamassa :)

https://m.youtube.com/watch?v=jOO-o2TXke4


Ja pääsin mäki play napin takaa estraadille koittamaan rumpuja x)

- Laura

Hello from the other side

Sosiaalisessa mediassa on lähiaikoina hypetetty Adelen Hello - biisiä, eikä turhaan. Eilen kuulin kyseisen biisin ensimmäistä kertaa ja mikä olikaan reaktio? Täysi pysähdys. Aivan, kuin kello olis seisahtunut. Istuin autossa, enkä todellakaan tajunnut, mitä ympärillä tapahtui tuon biisin aikana. Silmät täyttyivät kyynelistä. Niin kaunis kappale, samalla surullinen, haikea, liikuttava. Ja laulajan ääni, ei siitä edes tarvitse sanoa mitään. Olin myyty.

Musiikin voima on ihmeellistä. Se voi olla kannustavaa, parantavaa, tunnelman nostattajaa ja varmasti joskus myös lannistajaa, liikuttavaa, pysäyttävää. Oikeastaan musiikki voi aiheuttaa aivan mielettömiä fiiliksiä laidasta laitaan. Uskoisin melkein jokaisella olevan joitakin biisejä, jotka ovat olleet tärkeitä eri elämäntilanteissa. Mulle musiikki on aina ollut tärkeää. Pienestä lähtien meidän perheessä on laulettu ja musiikki on soinut. Päivä ilman musiikkia, hmmmm, onkohan semmoista edes ollut. Aina jostain on jotain hoilausta kuulunut, jossei radiosta, niin sitten itse hoilaamana.

Musiikin avulla olen pystynyt käsittelemään erilaisia fiiliksiä, varsinkin nuorempana. Muistan, miten EMP - Ovet auki - biisi on saanut tsempattua muhun jotain ihme voimaa, kun olo on ollut sellainen, ettei kertakaikkiaan jaksa, ei pysty. Oon vollottanut krokotiilin kyyneliä sydänsurujen takia Edorf - Hetki vain aikaa ja Ezkimon -Ilman sua - biisien soidessa. Olen suutuspäissäni huudattanut mankkarista täysillä Ill Nino - What comes around - biisiä. Nämä esimerkit tulivat ensiksi mieleen mutta onhan tällaisia biisejä kertynyt paljon matkan varrella.

Kappaleista mä kuuntelen aina sanat tarkkaan. Ja varsinkin semmoiset biisit kolahtaa ja kovaa, jotka sopivat omaan elämään/elettyyn elämään. Tänään kuuntelin uudestaan tuon Adelen Hello - biisin ja luin sanat samalla. Itkuhan siinä tuli, kolahti lujaa, meni suorastaan läpi. On se jännä juttu, miten yksi biisi voi saada aikaan näin surullisen olon. Mutta täältä taas noustaan. Oiskohan HesaÄijä - Keskihesa - biisi se, minkä avulla mä suoriutuisin tekemään jotakin muuta, kuin pillittämään kotisohvalla. Mene ja tiedä.

-Laura 

Nallekarvainen 7 vuotta

Rakas karvainen lapseni täyttää tänään 7 vuotta <3

Tämä nallekarhu sulatta lenkillä olessaan monien sydämet. Monet uskaltautuvat rapsuttamaankin mutta Manu ei aina ole sillä tuulella, että häntä niin kauheasti kiinnostaisi nuo vieraat kaksilahkeiset, nurmikon/puiden haistelu on usein paljon mielekkäämpää. Varmana se haistelisi yhtä kohtaa hamaan tulevaisuuteen, jossen sitä pois vetäisi.

Kotona se viihtyy huoneessa, jossa mekin olemme. Tosin se ei juurikaan pidä itsestään minkäänmoista meteliä. Se nukkuu, ei turhaan rasita itseään x) sitä ei todellakaan kiinnosta juosta minkään pallon perässä. Joskus se saattaa innostua minuutin tai pari riepottamaan omaa leluaan. Ja tämä tapahtuu hyvin harvoin.

En olisi ennen chow chown ottamista voinut uskoa rodun olevan tällainen. Manu ei juurikaan hauku. Ainostaan niissä tilanteissa se haukkuu, jos se pelästyy jotakin ääntä esim. yöllä. Mutta näitä tilanteita tulee vastaan äärettömän harvoin. Se ei herätä aamulla aikaisin lenkille, vaan nukkuu itse niin pitkään kuin mekin. Se ei hae yhtään huomiota, tulee kyllä ovelle vastaan häntä heiluen, kun tullaan kotiin mutta siihen sen huomionhakuisuus sitten jääkin. Se on hyvin nirso, esim leipää se ei syö ilman voita. Vesisateella se ei välttämättä aina suostu lähtemään lenkille. Päästiin kerran talon edustalle ja siihen se veti liinat kii. Lenkki tehtiin sateen lakattua tuolloin. Se antaa pyytämättä märät tassut heti kuivattavaksi ulkoa tullessaan, se vihaa vettä.  Auringon paisteessa se tykkää makoilla. Se voisi olla koko päivän puunattavana ja harjattavana, sitä se rakastaa. Ja se jumittaa, voi veljet, miten se voi seistä yhdessä asennossa vaikka miten pitkään ja tuijottaa yhteen pisteeseen. Välillä se on niin jästipää ja yrittää tehdä oman tahtonsa mukaisesti asioita esim lenkkireittiä valitessa. Se laihduttaa aina itsensä samaan painoon. Se on äärettömän rakastettava nallekarhu, pehmoinen ja lämmin.

... niin ja ei ikinä uskoisi tämän löntystelijän pääsevän juoksemaan lujaa mutta kyllä se pääsee halutessaan hyvinkin ripeästi. Se omaa metsästysvietin, joten esim. pupun nähdessään se lähtee, kun ohjus.

Sellainen on Mainio Manolito <3

- Laura