torstai 5. marraskuuta 2015

Nallekarvainen 7 vuotta


Rakas karvainen lapseni täyttää tänään 7 vuotta <3






Tämä nallekarhu sulatta lenkillä olessaan monien sydämet. Monet uskaltautuvat rapsuttamaankin mutta Manu ei aina ole sillä tuulella, että häntä niin kauheasti kiinnostaisi nuo vieraat kaksilahkeiset, nurmikon/puiden haistelu on usein paljon mielekkäämpää. Varmana se haistelisi yhtä kohtaa hamaan tulevaisuuteen, jossen sitä pois vetäisi.






Kotona se viihtyy huoneessa, jossa mekin olemme. Tosin se ei juurikaan pidä itsestään minkäänmoista meteliä. Se nukkuu, ei turhaan rasita itseään x) sitä ei todellakaan kiinnosta juosta minkään pallon perässä. Joskus se saattaa innostua minuutin tai pari riepottamaan omaa leluaan. Ja tämä tapahtuu hyvin harvoin.





En olisi ennen chow chown ottamista voinut uskoa rodun olevan tällainen. Manu ei juurikaan hauku. Ainostaan niissä tilanteissa se haukkuu, jos se pelästyy jotakin ääntä esim. yöllä. Mutta näitä tilanteita tulee vastaan äärettömän harvoin. Se ei herätä aamulla aikaisin lenkille, vaan nukkuu itse niin pitkään kuin mekin. Se ei hae yhtään huomiota, tulee kyllä ovelle vastaan häntä heiluen, kun tullaan kotiin mutta siihen sen huomionhakuisuus sitten jääkin. Se on hyvin nirso, esim leipää se ei syö ilman voita. Vesisateella se ei välttämättä aina suostu lähtemään lenkille. Päästiin kerran talon edustalle ja siihen se veti liinat kii. Lenkki tehtiin sateen lakattua tuolloin. Se antaa pyytämättä märät tassut heti kuivattavaksi ulkoa tullessaan, se vihaa vettä.  Auringon paisteessa se tykkää makoilla. Se voisi olla koko päivän puunattavana ja harjattavana, sitä se rakastaa. Ja se jumittaa, voi veljet, miten se voi seistä yhdessä asennossa vaikka miten pitkään ja tuijottaa yhteen pisteeseen. Välillä se on niin jästipää ja yrittää tehdä oman tahtonsa mukaisesti asioita esim lenkkireittiä valitessa. Se laihduttaa aina itsensä samaan painoon. Se on äärettömän rakastettava nallekarhu, pehmoinen ja lämmin.


... niin ja ei ikinä uskoisi tämän löntystelijän pääsevän juoksemaan lujaa mutta kyllä se pääsee halutessaan hyvinkin ripeästi. Se omaa metsästysvietin, joten esim. pupun nähdessään se lähtee, kun ohjus.




Sellainen on Mainio Manolito <3

- Laura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti