Almost all black

Selailin kännykästä vanhoja kuvia ja huomasin pari asukuvaa, jotka on vallan jäänyt postaamatta tänne. Tässä niistä ensimmäinen.

Maxidress - Thailand

Shoes - Tommy Hilfiger

Jacket - H&M

Bag - Love Moschino

Tämän asukokonaisuuden kanssa olin lähdössä katsomaan mieheni keikkaa. Ehkäpä siksi niin tummanpuhuva asu ;D yleensä mä miellän itselläni paljon värikkäämpiä asuja mut ny oli selkeästi valittu metallimusiikkiin sopivaa kledjua päälle. Vaikka olenhan mä joskus talsinut täysin pinkki mekko päällä metalliluolaan mut who cares, thats me! 

Huomasin kuvia katsellessa mulla olleen selkeästi paha tukkakriisi ennen lähtöä!!! Lettiin lopulta päädyin ja noita kuvia katsellessa se oli kaikista paras vaihtoehto. Hitsit, miten naisen elämä voi välillä olla hyvinkin hankalaa.

Ja tiettekö mitä? Kaiken tän huippuna, suorastaan kirsikkana kakun päällä, oli se, etten edes ikinä päätynyt sinne keikalle asti!! Kyllä, kaikki tämä vaiva, kriiseily yms, TURHAAN! Aivan turhaan. Vointi silloin päätti toisin ja maximekko vaihtuikin melko hätäsesti yöpaitaan. Että näin. Mut asu tuli sentään kuvattua, heh.

 - Laura

Tähtikuosia ja sisustamista

Voihan sunnuntai, on ollut niin vetelä päivä vähän niinkun pakon sanelemanakin. Piristys on tuo yks karvapallo, jonka katsomiseen ei ikinä kyllästy. Nytkin se pyörii tosa matolla ja jahtaa omaa häntäänsä. Välillä kellahtaa selälleen tassut kattoa kohti ja yrittää tällä tavoin saada häntäänsä kiinni. Voi parkaa, kun häntä on niin lyhyt, ettei siihen oikein ylety millään. Se on kyllä niin suloinen leikkiessään tossa. 

Löydettiin Dimmulle täydellinen peti Mustista ja Mirristä. Harmaa tähtikuosinen pehmeä peti, jossa sen on hyvä loikoilla ja leikkiä leluillaan. Hieman epäröin, miten tuo ottaisi pedin vastaan (lue: ettei peti olisi heti täynnä miljoonia pieniä hampaanjälkiä) mutta se oli samantien ihan myyty pedistään ja vei lelunsa sinne. Eli missään nimessä turha ostos se ei ollut. Onhan se sitä nyt välillä riiviökohtaus puuskissaan purrut mutta kieltämisellä on sen lopettanut.  

Huomenna viedään Dimmu ensimmäiselle rokotukselle, saas nähdä kumpaa sattuu enemmän, mammaa vai Dimmua. Rokotusaika oli alunperin viime torstaina mutta sairaustapauksen vuoksi eläinlääkäri joutui siirtämään ajan. Nyt siis uus yritys! 

Mitäs muuta tänne... no mulle on iskenyt kunnon sisustusvimma (mies on tästä hyvin innoatunut!). Eikä auta yhtään se, että kun jotain saan päähäni, niin se pitäis saada heti tänne nyt tällä sekunnilla. Ja niinpä tällä viikolla on kotiin rantautunut uudet verhot, kattokruunut ja sängynpääty. Muutama peili myös haettiin ja yöpöydät. Yöpöydät vaativat tuunausta ja nyt tarttis joku päivä alkaa niitä tuunailemaan. Vielä en ole aivan varma haluanko niistä kokonaan valkoiset vai yöpöytien tason marmorikuosiseksi.  Kauheen suuria päätöksiä, eikö ;D sit olis viel monta muuta miljoonaa sisustusjuttua mielessä, jotka vaan pitäis toteuttaa. Pitäis vaan saada tuo toinen kakslahkeinen yhtä innostuneeksi. Eiköhän se onnistu :D 

- Laura

Dimmu tuli taloon

Tällainen pieni karvapallo asustaa nyt meidän kanssamme. Manun jälkeen oli varmaa, että otamme vielä uuden koiran mutta emme tienneet sen tapahtuvan näin nopeasti. Oli silti onni, että saimme tämän pienen karvapallon antamaan meille paljon iloa surun keskelle <3 

Hän on Dimmu. Tällä hetkellä 13 viikon ikäinen Pomeranianin uros pentu, jolla riittää energiaa vaikka muille jakaa. Se on riiviö, joka tekee varmasti kaiken sen, mitä ei saisi. Tuntuu, että EI - sana menee siltä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta silti se on niin rakas. 

Jos mulle olis sanottu vielä muutama vuosi sitten, että teille tulee josain kohtaan pieni koira, olisin nauranut. Olen aina liputtanut isojen koirien puolesta ja en ole kuvitellutkaan itseäniä pienen koiran omistajana. Mutta kuinkas kävikään. Nyt tuossa jaloissa pyörii kilon kokoinen pallero. Ja nimenomaan jaloissa se on jatkuvasti, koko ajan saa katsoa mihin astuu, ettei vaan se ole alla. Se ei ymmärrä itse varoa yhtään.

    

   Dimmu muistuttaa paljon ulkonäöltään miniManua. Mutta sen temperamentti on aivan toista kuin Manulla. Sitä saa jatkuvasti olla vahtimassa, ettei se tee mitään tuhoa. Se on kova leikkimään; Ikeasta ostettu pehmo rotta saa kovaa kyytiä Dimmun käsittelyssä. Dimmu omaa myös melkoisen vahtivietin, joten äkillisen äänen kuullessaan se yltyy haukkumaan. Tuo haukkuminen pitäisi saada kitkettyä pois, ettei tuosta riiviöstä ole kehkeytymässä räksöttäjää. Dimmu on onneksi yllättävän rohkea pentu, vaikka ensin joku asia saattaa sitä pelottaa, niin lopulta se menee rohkeasti katsomaan.

Dimmu on oikein sylivaavi mutta osaahan se ominjaloinkin kävellä, ei pelkoa ;D on silti niin kiva napata se syliin/kainaloon muutaman kerran päivässä, (lue useasti) se vaan on niin yli suloinen otus. 

Se on oppinut hyvin olemaan yksin meen työpäivien ajan. Aluksi se itki ihan hirveästi meen perään. Oli ihan sydäntä särkevää sulkea vaan ovi perässämme ja lähteä töihin. Onneksi enää se ei järjestä sellaista showta, vaan jää kiltisti yksikseen. 

Sisäsiisti se ei vielä ole, enkä usko sen hetkeen vielä sitä olevankaan. Useasti päivän aikana sitä tulee nostettua tuohon pihalle tarpeilleen mutta silti välillä sattuu vahinkoja.

   

- Laura  

The Wedding

Tämä vuosi on tuonut meidän elämäämme yhtä jos toista muutosta, onneksi suurin osa niistä on ollut positiivisia. Yksi näistä muutoksista oli naimisii  meno. Meidät vihittiin 16.6. Teljän kirkossa yleisessä vihkipäivässä. Bongasimme kyseisen vihkipäivän lehdestä ja päätimme valita ns. helpon ja ressittömän tavan mennä naimisiin.

Mulle oli heti selvää, etten laita perinteistä hääpukua päälle. Tämä sen takia, koska tilaisuuteen pääsi hyvin pieni osa meidän läheisistä ja olimme sopineet pitävämme ensi vuonna sitten isommat juhlat. Niihin juhliin aion/haluan hääpuvun laittaa. Mun häämekoksi siis valikoitui pitkän mietinnän jälkeen alkukeväästä ostamani pastellinsävyinen värikäs maximekko. Mulla oli myös kaksi vähän prameempaa bling bling mekkoa mutta lopulta kuitenkin päädyin tuohon ja oikea valinta ehdottomasti oli. Koruiksi valitsin Kalevala Vanamo korut, kengiksi Tommy Hilfigerin valkoiset kiilakorot ja laukuksi Louis Vuittonin Clutch. Ja tottakai kyseisenä päivänä tuli vettä oikeen esteri  peestä, joten vaaleanpunainen neule ja bleiserin tuli tarpeeseen. Mies veti puvun niskaan ja kravaatiksi valitsi mun pukuun sopivan värin.

  

Meikin ja hiukset laiton itse. Ihme, että kummatkin onnistui ihan hyvin, eikä suurempia panikoimisia aamulla tullut. Kampaukseksi valitsin suht rennon lettikampauksen, joka oli helppo tehdä itse. Jopa pappi kehui mun kampausta :D   

Eka meinasin, etten kukkakimppua edes hommaa mutta sitten eräs työkaverini sai mun pään kääntymään. Olin kahden vaiheilla kimpun väristä mutta lopulta päädyin valkoiseen hortensiakimppuun. Ja totkai mun piti kukkiin saada hieman bling blingiä, kun kert mekossa ei semmosta lainkaan ollu. Hopeahileet oli kiva lisäys mutta jokapaikka oli niitä täynnä ;D

Ystävämme toimi koko päivän meidän kuskina. Kiitokset hälle!  Päivän vihkimiset alkoivat klo 12.00 mutta me saimme ajan jo klo 11.00, jotta miehen isä pääsi myös kirkkoon. Hitsit, että jännitti ennen kirkkoon astumista ihan sikana mutta heti papin keskustelun jälkeen olo oli jotenkin paljon rennompi. Meen vihkipappi oli huippu tyyppi, niin rento, että varmaan just se rentous sit tarttu itseenkin ja jännitys lähti. Vihkitoimitus oli hyvin nopea meidän toiveesta. Eihän siellä alttarilla pitkään jaksa seisoskella.

Yleisessä vihkipäivässä tarjottiin kaikille hääpareille ja vieraille kakkukahvit. Koska oltiin päivän ensimmäinen pari, saatiin korkata kakku. Hyvää oli! 

Vihkimisen aikana pari työkaveria oli jättänyt meidän autoon pienet muistamiset meille, ihana yllätys oli <3

Kirkon jälkeen osa meistä lähti juomaan skumpat meen talolle remontin keskelle. Tosi edustavia kuviakin saatiin siellä napsittua ;D

Talolta suunnattiin autot kohto Reposaaren Merimestaa. Voi taivas, miten hyvää ruokaa siellä oli!! Syötiin itsemme aivan totaalisen ähkyyn. Meen piti ottaa Reposaaressa enemmänkin kuvia mutta vettä tuli kaatamalla, joten kuvat jäi kokonaan ottamatta. 

Niin ja se sormus! Kamppailin pitkään kahden melko samanlaisen sormuksen välillä. Pyysin miestäkin makutuomariksi, kun en vaan osannut millään päättää itse kumman valitsen. Lopulta meen molempien mielestä tuo kyseinen keltakultainen timanttisormus oli just se oikea valinta. 

Ei otettu oikeastaan mitään ressiä meidän hääpäivästä ja niinpä vasta häitä edeltävänä iltana tuli mieleen, et pitäisikö viettää hääyö josain muualla kuin kotona ;D mulla itsellä oli menoa, joten miehelle jäi vastuu hotellin varaamisesta. Hotelliksi valikoitui Sokos Hotel Vaakuna. Ennen hotellihuoneeseen menoa istuimme iltaa ystävämme kanssa Amarillon puolella. Jokunen tunti tuli siellä istuttua pelaten, syöden ja juoden. Oli hauskaa. Melko aikaisin kuitenkin siirryimme hotellihuoneeseen, koska väsy alkoi painaa pitkän päivän jälkeen. 

Mies oli ylläriksi tilannut hotelliaamupalan huoneeseen. Olihan se ihan siistiä, ettei tarvinnut lähteä aamulla huoneesta mihkään mut jotenkin oltiin pettyineitä aamupalaan. Olisi luullu, että siihen hintaan olis sisältynyt jotakin normi aamupala tarjonnasta poikkeavaa esim kuoharia, mansikoita, suklaata mut eipä sisältänyt. 

Hääpäivä oli kokonaisuudessaan niin rento ja stressitön, aivan ihana päivä <3 katsotaan pystyykö ens vuoden juhliin valmistautumaan yhtä rentona ja ilman stressiä ;D  tuskin!

- Laura