Tällainen pieni karvapallo asustaa nyt meidän kanssamme. Manun jälkeen oli varmaa, että otamme vielä uuden koiran mutta emme tienneet sen tapahtuvan näin nopeasti. Oli silti onni, että saimme tämän pienen karvapallon antamaan meille paljon iloa surun keskelle <3
Hän on Dimmu. Tällä hetkellä 13 viikon ikäinen Pomeranianin uros pentu, jolla riittää energiaa vaikka muille jakaa. Se on riiviö, joka tekee varmasti kaiken sen, mitä ei saisi. Tuntuu, että EI - sana menee siltä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta silti se on niin rakas.
Jos mulle olis sanottu vielä muutama vuosi sitten, että teille tulee josain kohtaan pieni koira, olisin nauranut. Olen aina liputtanut isojen koirien puolesta ja en ole kuvitellutkaan itseäniä pienen koiran omistajana. Mutta kuinkas kävikään. Nyt tuossa jaloissa pyörii kilon kokoinen pallero. Ja nimenomaan jaloissa se on jatkuvasti, koko ajan saa katsoa mihin astuu, ettei vaan se ole alla. Se ei ymmärrä itse varoa yhtään.
Dimmu muistuttaa paljon ulkonäöltään miniManua. Mutta sen temperamentti on aivan toista kuin Manulla. Sitä saa jatkuvasti olla vahtimassa, ettei se tee mitään tuhoa. Se on kova leikkimään; Ikeasta ostettu pehmo rotta saa kovaa kyytiä Dimmun käsittelyssä. Dimmu omaa myös melkoisen vahtivietin, joten äkillisen äänen kuullessaan se yltyy haukkumaan. Tuo haukkuminen pitäisi saada kitkettyä pois, ettei tuosta riiviöstä ole kehkeytymässä räksöttäjää. Dimmu on onneksi yllättävän rohkea pentu, vaikka ensin joku asia saattaa sitä pelottaa, niin lopulta se menee rohkeasti katsomaan.
Dimmu on oikein sylivaavi mutta osaahan se ominjaloinkin kävellä, ei pelkoa ;D on silti niin kiva napata se syliin/kainaloon muutaman kerran päivässä, (lue useasti) se vaan on niin yli suloinen otus.
Se on oppinut hyvin olemaan yksin meen työpäivien ajan. Aluksi se itki ihan hirveästi meen perään. Oli ihan sydäntä särkevää sulkea vaan ovi perässämme ja lähteä töihin. Onneksi enää se ei järjestä sellaista showta, vaan jää kiltisti yksikseen.
Sisäsiisti se ei vielä ole, enkä usko sen hetkeen vielä sitä olevankaan. Useasti päivän aikana sitä tulee nostettua tuohon pihalle tarpeilleen mutta silti välillä sattuu vahinkoja.
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti