Annis Metal Attack

Annis Metal Attack 30052015 Pori

Illan pääväri oli tosiaan musta

Anniksella on paljon värikkäitä seinämaalauksia. Ei voinut, kun ihailla. 

.. jopa vessassakin

Stage. Ensimmäinen esiintyjä aloitti klo 18.00 ja viimeinen 23.30.

Engraved

Blindwithin

Blindwithin

Näillä mentiin

Miten olisikaa jäätelö maistunut mutta jouduin tyytymään tommoseen patukkaan

Lähdettiin kotiin jo hyvissä ajoin. Kotimatkalla kaverukset hakivat pizzat. Mua odotti kotona pastat ja kanat. 

https://m.youtube.com/watch?v=5m_NDDHEgzc

- Laura

Hylätty

No eihän se auto mennyt katsastuksesta läpi. Korjauslista ei onneksi pitkä ollut (silti otti päähän) mutta mun onnekseni törmäsin kaupassa työkaverin mieheen, joka tarjoutui laittamaan mun auton kuntoon. SIIS MAHTAVAA !!!!

Tänään olen menossa Annikselle Metal Attack - tapahtumaan. Raskasta musiikkia tiedossa koko ilta. Olen musiikin suhteen melko kaikkiruokainen mutta mieluiten kuitenkin kuuntelen poppia ja suomiräppiä. Jou jou, on tästä illasta hyyyyyvin kaukana. Tapahtumaan pitäisi laittaa päälle kuulemma mustaa ja niittejä. Hmmmm... saattaapi olla, että pukeutuminen tuottaa mulle nyt pientä pään vaivaa :D Katsotaan, mimmoset kledjut heitän niskaan.

Taas on hieman haastetta mulle olla pelkkä vesilasi kädes, kun muut ottaa aivan jotain muuta kuin vettä. Niinkun eilen kirjotin, vanha minä olis taas todellakin sanonu bye bye dieetille ja antanu periksi. Mutta en nyt, en hitto, vaikka, miten tekisi mieli. Hauskaa voi pitää selvinpäinkin.

- Laura

ps. onnea kaikille valmistuneille

Vapaa viikonloppu

Työviikko takana päin ja vapaa viikonloppu edessä. Nää on mulle harvinaista herkkua, nimittäin olen yleensä viikonloppuisin töissä.

Ihana aurinkoinen ilma ulkona, eikä edes terassille voi sidukalle lähteä. Tänään teki niin mieli lähtee johki rällästään, kun kerta ois vapaa viikonloppukin mutta ei. Nyt ei vaan voi lähteä. Niinpä istun perjantai iltana kotona viltin alla ja kirjotan tätä tekstiä. Entinen minä ei olis tippaakaan välittäny mistään dieeteistä, vaan olis painellu menemään sidukalle, jos toisellekin ja kotiin pilkun jälkeen. Semmoista elämää on tullut joskus vietettyä melkoisen paljon. Tuntui, että joka viikonloppu olin jossain menossa ja seuraava päivä meni sängynpohjalla maatessa. Sitä voi sitten tälleen jälkeenpäin miettiä, oliko se kauheen hohdokasta - silloin se tuntui siltä.

Nyt tämä uusi minä on kiltisti kotona ja huomenna suunnistaa salille. Juoksemaan en ole vieläkään päässyt. Varvas on edelleen kipeä tai oikeastaan se kipu on jo levinnyt laajemmalle alueelle. Olen pitänyt kipu kohdassa kylmää (okei, myönnetään, kerran olen pitänyt, tänään ehkä pitäis taas laittaa). Mää oon siis niin älyttömän huono hoitamaan itseäni tämmösissä tilanteissa, vaikka hoitoalalla olenkin. Ajattelen aina, että kyllä se siitä paranee sitten ajallaan itekseen yms. Ehkä se on viitsimisestä kiinni. Aina mukamas löytyy jotakin parempaa tekemistä, ko istua/maata kylmäpussi jalassa kii. Ja sitäpaitsi mä inhoan kylmää, em mää semmosta halua kinttuuni. Puhumattakaan kipugeeleistä, emmää semmosiakaan millään haluis levittää. Kamalan tahmeita semmoset, yök. Oon mää kyl semmonen. Ei siis sais yhtään valittaa, ko tälleen toimii.

Nyt iltapalaa nassuun. Mulla banaani ja toisella hieman runsaammat eväät.

Huomenna olis edessä auton katsastus. Olen sen jättänyt hieman viime tippaan. Aina se menee näin. Katotaan kui käy.

Hyvää viikonloppua !

- Laura

Juoksulenkit vaihtuivat salitreeniin

Viides viikko dieetistä lähti tänään käyntiin. Kaikki on mennyt muuten hyvin mutta olen huomannut jääväni nälkäiseksi aterioiden jälkeen, varsinkin lounaan jälkeen. Dieetin alussa oli aivan mahdottoman vaikeaa syödä kaikki päivän ateriat ja annoskoot tuntuivat suurilta. Nyt vatsa on niihin tottunut ja se haluis lisää muttei saa. Luulen silti, että mieliteot ovat osasyynä tähän nälkäiseksi jäämis - tunteeseen. Viime viikosta lähtien mulla on ollut erilaisia mielitekoja joka päivä, varsinkin makeannälkä on ollut suuri. Ihmettelen, miksi nyt on ollut niin vaikeaa, koska alkuviikot menivät niin helposti. Noh, antaa olla vaikeeta vaan, en luovuta.

Viime viikolla mulla juoksulenkillä kipeytyi vasemman jalan varvas. Joo tosiaan yksi varvas, nimetön. Melkoisen kummallista. Mä typerys olen sillä kipeällä varpaalla tehnyt monta juoksulenkkiä, hammasta purren vaan. Joka askelluksella se tuntuu.

Tänään päätin antaa varpaan levätä ja menin juoksulenkin sijasta salille heti töiden jälkeen. Voi veljet, miten salitreeni tuntuu mun mielestä puulta. Ainakin sinne raahautuminen on aivan älyttömän vastenmielistä. Silti se fiilis, kun on tehnyt treenin ja lähtee pois, on mahtava. Sitä fiilistä pitäis miettiä, kun on sellainen olo, ettei millään jaksais mennä. Olin aivan väsynyt salille mentäessä mutta sieltä poistuessani oli energinen olo. Mitä nyt tietysti kroppa oli väsynyt rääkistä. Mut ihan mahti fiilis. Nyt täytyy vaan yrittää käydä salilla ja antaa varpaan parantua. Mua harmittaa aivan vietävästi, koska pääsin niin hyvin juoksemisen makuun ja juoksu kulki jo melkoisen hyvin. Toivottavasti nopeasti pääsen taas laittamaan tossua toisen eteen.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

- Laura

Likkojen lenkki 2015

Likkojen lenkki 2015 DONE !! Kuten kuvasta näkyy tänä vuonna teema oli hieman synkempi; pääkallopaitaa ja -housuja, tukkaan väriä ja tummat meikit.

Lähdimme Tampereelle perjantaina työpäivän jälkeen. Ajoimme suoraan työkaverimme asunnolle, jossa majoituimme koko reissun ajan. Siellä minua odotti mikäs muukaan, kuin omien dieettiruokien valmistaminen. Olinhan päättänyt pysyä ruokavaliossa koko reissun ajan.

Reissun ajaksi lounaat ja päivälliset

Työkaveri keksi mun vaa'alle aivan muuta käyttöä 

Mun ruokasession jälkeen lähdimme Koskikeskukseen shoppailemaan. Se oli hyvin pikainen käynti, koska kello oli paljon. Shoppailun jälkeen mentiin Amarilloon. Kerta se oli ensimmäinen, kun tämä neiti istui Amarillossa pelkkä Cola light lasi nokan edessä. Noh, valintoja. Amarillon jälkeen siirryttiin Alepubiin ja sieltä työkaverin asunnolle istumaan iltaa.

Lauantaina herättiin klo 8.00 ja aamu alkoi kaurapuurolla, raejuustolla ja mehukeitolla, NAM. Siitä on tullut ihan mun lempparia. Olin jo kotona mitannut valmiiksi kaurahiutaleet ja kauraleseet pieniin purkkeihin, joista oli helppo valmistaa annos.

Aamupalan jälkeen alkoi laittautuminen.

Korvakoru

Hiuksiin tuli kivasti väriä väriliidulla, hiusspraylla ja glitterillä.

Laittautumisen jälkeen lähdimme Ratinan kentälle, jossa tapahtuma järjestettiin. Joiduimme jonottamaan jokusen tovin lippuja, joten emme nähneet, kuin vilauksen ensimmäisestä esiintyjästä Jonne Aaronista.

Kauaa emme ehtineet kentällä aikaa viettämään, kun meidän piti lähteä juoksijoiden alkuverryttelyyn. Kaksi meistä juoksi, kolme osallistui kävelylenkille.

Juoksu kulki todella hyvin ja oli mahtava fiilis juosta. Ilma oli aamuisen sateen jälkeen raikas. Aurinko paisto mutta tuuli todella voimakkaasti ja tuuli oli kylmä. Juoksureitillä oli mahtavat maisemat.

Maaliin päästiin ajalla 57min 45sec, matkaa kertyi 9,2km.

Juoksun jälkeen meidän muu porukka odotti meitä kentällä. Kierreltiin näytekojuja ja haettiin lenkkimurkina. Mulla tietysti oli omat eväät mukana.

Banaani maistui lenkin jälkeen taivaallisen hyvältä

Tällaiset eväät likkojen lenkiltä sai

Jäimme kentälle odottelemaan pääesiintyjää Jari Sillanpäätä. Löysimme onneksi suojaisen paikan, johon aurinko paistoi lämpimästi. Mikäs siinä oli odotellessa.

Siltsu oli aivan mahtava. Voi veljet, miten karismaattinen esiintyjä ja niin hauska lavalla. Ja mikä ääni jajaja... listaa vois jatkaa vaikka miten, ah !!

Keikan jälkeen lähdimme työkaverin asunnolle suihkuun. Tarkoituksenamme oli lähteä vielä illalla kaupungille Tampereen yöelämää katsastamaan mutta tyyny tuntui houkuttelevammalta.

Tänään heräsin jo 6.45 ja seiskan jälkeen olimme työkaverini kanssa tekemässä 5km:n kävelylenkin. Muut jäivät vielä nukkumaan.

Lenkiltä tultuamme muutkin olivat heränneet. Meidän piti käydä vielä shoppailemassa mutta joku muisti, että on helluntai, joten kaupat ovat kiinni. Noh, rahat säästyivät. Niinpä lähdimme jo aikaisin ajamaan takaisin Poriin.

Aivan mahtava reissu taas takana. Ensi vuonna uudestaan. Tänä vuonna oli kuulemma 8500 osallistujaa eli pari muuta meidän lisäksi. Olen niin tyytyväinen itseeni, kun pystyin pitämään dieettiäni reissussa. Ei se aina niin helppoa ollut mutta en sortunut.

- Laura