Työviikko takana päin ja vapaa viikonloppu edessä. Nää on mulle harvinaista herkkua, nimittäin olen yleensä viikonloppuisin töissä.
Ihana aurinkoinen ilma ulkona, eikä edes terassille voi sidukalle lähteä. Tänään teki niin mieli lähtee johki rällästään, kun kerta ois vapaa viikonloppukin mutta ei. Nyt ei vaan voi lähteä. Niinpä istun perjantai iltana kotona viltin alla ja kirjotan tätä tekstiä. Entinen minä ei olis tippaakaan välittäny mistään dieeteistä, vaan olis painellu menemään sidukalle, jos toisellekin ja kotiin pilkun jälkeen. Semmoista elämää on tullut joskus vietettyä melkoisen paljon. Tuntui, että joka viikonloppu olin jossain menossa ja seuraava päivä meni sängynpohjalla maatessa. Sitä voi sitten tälleen jälkeenpäin miettiä, oliko se kauheen hohdokasta - silloin se tuntui siltä.
Nyt tämä uusi minä on kiltisti kotona ja huomenna suunnistaa salille. Juoksemaan en ole vieläkään päässyt. Varvas on edelleen kipeä tai oikeastaan se kipu on jo levinnyt laajemmalle alueelle. Olen pitänyt kipu kohdassa kylmää (okei, myönnetään, kerran olen pitänyt, tänään ehkä pitäis taas laittaa). Mää oon siis niin älyttömän huono hoitamaan itseäni tämmösissä tilanteissa, vaikka hoitoalalla olenkin. Ajattelen aina, että kyllä se siitä paranee sitten ajallaan itekseen yms. Ehkä se on viitsimisestä kiinni. Aina mukamas löytyy jotakin parempaa tekemistä, ko istua/maata kylmäpussi jalassa kii. Ja sitäpaitsi mä inhoan kylmää, em mää semmosta halua kinttuuni. Puhumattakaan kipugeeleistä, emmää semmosiakaan millään haluis levittää. Kamalan tahmeita semmoset, yök. Oon mää kyl semmonen. Ei siis sais yhtään valittaa, ko tälleen toimii.
Nyt iltapalaa nassuun. Mulla banaani ja toisella hieman runsaammat eväät.
Huomenna olis edessä auton katsastus. Olen sen jättänyt hieman viime tippaan. Aina se menee näin. Katotaan kui käy.
Hyvää viikonloppua !
- Laura
Ihana aurinkoinen ilma ulkona, eikä edes terassille voi sidukalle lähteä. Tänään teki niin mieli lähtee johki rällästään, kun kerta ois vapaa viikonloppukin mutta ei. Nyt ei vaan voi lähteä. Niinpä istun perjantai iltana kotona viltin alla ja kirjotan tätä tekstiä. Entinen minä ei olis tippaakaan välittäny mistään dieeteistä, vaan olis painellu menemään sidukalle, jos toisellekin ja kotiin pilkun jälkeen. Semmoista elämää on tullut joskus vietettyä melkoisen paljon. Tuntui, että joka viikonloppu olin jossain menossa ja seuraava päivä meni sängynpohjalla maatessa. Sitä voi sitten tälleen jälkeenpäin miettiä, oliko se kauheen hohdokasta - silloin se tuntui siltä.
Nyt tämä uusi minä on kiltisti kotona ja huomenna suunnistaa salille. Juoksemaan en ole vieläkään päässyt. Varvas on edelleen kipeä tai oikeastaan se kipu on jo levinnyt laajemmalle alueelle. Olen pitänyt kipu kohdassa kylmää (okei, myönnetään, kerran olen pitänyt, tänään ehkä pitäis taas laittaa). Mää oon siis niin älyttömän huono hoitamaan itseäni tämmösissä tilanteissa, vaikka hoitoalalla olenkin. Ajattelen aina, että kyllä se siitä paranee sitten ajallaan itekseen yms. Ehkä se on viitsimisestä kiinni. Aina mukamas löytyy jotakin parempaa tekemistä, ko istua/maata kylmäpussi jalassa kii. Ja sitäpaitsi mä inhoan kylmää, em mää semmosta halua kinttuuni. Puhumattakaan kipugeeleistä, emmää semmosiakaan millään haluis levittää. Kamalan tahmeita semmoset, yök. Oon mää kyl semmonen. Ei siis sais yhtään valittaa, ko tälleen toimii.
Nyt iltapalaa nassuun. Mulla banaani ja toisella hieman runsaammat eväät.
Huomenna olis edessä auton katsastus. Olen sen jättänyt hieman viime tippaan. Aina se menee näin. Katotaan kui käy.
Hyvää viikonloppua !
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti