Viisi päivää vapaata

Mulla alkoi viisi vapaata, mahtavaa. Mitä kaikella tällä vapaalla oikein teenkään?!? Ehkä mä vaan olen ja otan ihan chillisti. Jos osaan, en taida kyllä osata.

Tänään olin ripsihuollossa ja nyt peilistä katsoo takaisin pikkasen tutumman näköinen hahmo. Mulla nimittäin viime viikolla lähti loputkin ripset pois, kun huolto jäi välistä tossa huhtikuun lopulla. Näihin pitkiin ripsiin on vaan niiin tottunut ja jäänyt koukkuun, ettei millään enää malttaisi pysyä näistä erossa. Nämä on vaan niin helpotkin, kun ei tarvitse ripsiväriä laittaa. Toisaalta välillä olisi hyvä pitää pidempi tauko näistä. Katsotaan sitten talvella, koska eihän sitä nyt tietenkään kesällä voi mitään taukoja pitää.

Eilen mulla oli niin järjetön ikävä Tassua. Se tuli aivan yhtäkkiä. Itkin ja itkin, eikä kyyneleet vaan meinannut millään loppua. Ikävöin sen katsetta, sen hölmöilyä, kirputtamista, ääntä, sen silittämistä, lenkkeilyä, kaikkea! Hitto se koira oli niin tärkeä mulle. Mutta kyllä tämä tästä, jäljellä on muistot. Onneksi tässä lähellä asuu berninpaimenkoiran pentu, jota aina välillä näen. Se on aivan mielettömän ihana ja hellyyttävä tapaus. Voisi luulla, että sitä silitellessä tulee vielä hirveämpi ikävä Tassua mutta ei, ei tule. Tai ainakaan vielä ei ole tullut.

- Laura