Aina elämä ei mene niin, kuin on sen suunnitellut menevän.
Vielä vuosi sitten asuin unelmieni omakotitalossa kihlattuni ja kahden koiran kanssa. Viime vuoden joulukuussa kaikki tämä muuttui; muutin omakotitalosta pois. Päätös oli minun, minä mokasin.
Muutin yksiöön vuokralle. Siinä oli aikamoinen sopeutuminen mutta omapahan oli valintani. Eihän se yksiö tuntunut kodilta laisinkaan. Pävittäin haikailin takaisin omaan kotiini mutten voinut palata.
Kuitenkin alkujärkytyksen, - shokin jälkeen yksiö alkoi tuntua kodilta. Varsinkin, kun sain sitä päivä päivemmältä sisustettua enemmän. Halusin sisustaa yksiöni täysin erilaiseksi, mihin olin omakotitalossa tottunut. Ehkä en halunnut minkään muistuttavan siitä, en tiedä, mutta erilaista oli saatava. Se oli jotenkin terapeuttista.
Tunteiden kanssa on ollut eron jälkeen ylä- ja alamäkeä. Välillä on ollut päiviä, jolloin ei olisi jaksanut sängystä nousta ylös. Onneksi minulla on ollut mahtavia ystäviä ympärillä, jotka ovat tukeneet minua. Vaikka itse lähdin, ei se ole ollut helppoa. Uskon monien ajattelevan niin.
Koirien kanssa päädyimme ns. yhteishuoltajuuteen. Nyt Manu kulkee kahden asunnon välillä, eipä se ole ollut moisesta moksiskaan. Hyvä niin.
En tiedä, miksi kirjoitan tämän asian vasta nyt. Ehkä en ole ollut aikaisemmin valmis tähän. Nyt olen.
- Laura
Vielä vuosi sitten asuin unelmieni omakotitalossa kihlattuni ja kahden koiran kanssa. Viime vuoden joulukuussa kaikki tämä muuttui; muutin omakotitalosta pois. Päätös oli minun, minä mokasin.
Muutin yksiöön vuokralle. Siinä oli aikamoinen sopeutuminen mutta omapahan oli valintani. Eihän se yksiö tuntunut kodilta laisinkaan. Pävittäin haikailin takaisin omaan kotiini mutten voinut palata.
Kuitenkin alkujärkytyksen, - shokin jälkeen yksiö alkoi tuntua kodilta. Varsinkin, kun sain sitä päivä päivemmältä sisustettua enemmän. Halusin sisustaa yksiöni täysin erilaiseksi, mihin olin omakotitalossa tottunut. Ehkä en halunnut minkään muistuttavan siitä, en tiedä, mutta erilaista oli saatava. Se oli jotenkin terapeuttista.
Tunteiden kanssa on ollut eron jälkeen ylä- ja alamäkeä. Välillä on ollut päiviä, jolloin ei olisi jaksanut sängystä nousta ylös. Onneksi minulla on ollut mahtavia ystäviä ympärillä, jotka ovat tukeneet minua. Vaikka itse lähdin, ei se ole ollut helppoa. Uskon monien ajattelevan niin.
Koirien kanssa päädyimme ns. yhteishuoltajuuteen. Nyt Manu kulkee kahden asunnon välillä, eipä se ole ollut moisesta moksiskaan. Hyvä niin.
En tiedä, miksi kirjoitan tämän asian vasta nyt. Ehkä en ole ollut aikaisemmin valmis tähän. Nyt olen.
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti