Mirror mirror on the wall

Mä tykkään peileistä. Olen aina tykännyt. Meidän asunnossa on melkein joka huoneessa peili. Joku joskus mainitsikin kylään tullessaan, että onpa teillä paljon peilejä ;D noooo, enemmänkin voisi olla. 

Ylläolevissa kuvissa on Askosta ostettu Ornament - peili, joka koristaa olohuoneemme seinää. Kyseinen peili on heittämällä suosikki peilini. Se on vaan niin kaunis. Peili on hyvin massiivinen, oikeen katseenvangitsija. Sen luulisi olevan hyvin raskas mutta sitä se ei ole.  Peilin kehys on kulutetun hopean sävyinen. Enää ei ole saatavilla tätä peiliä hopean sävyisellä kehyksellä vaan sen tilalle on tullut nyt tämä kulutettu hopea. 

Allaolevissa kuvissa on muutama muu peili.  Muistaakseni Jyskistä ostettu. Kaksi pientä spraymaalattiin hopeaksi. Meidän piti tuo iso peili myös maalata mut sen takalevyn irroittaminen osoittautuikin hieman työläämmäksi hommaksi, joten se sai luvan jäädä valkoiseksi. 

***

Voi että miten pieni Dimmu on näissä kuvissa <3

- Laura

No more soft toys for Dimmu

Tämä pieni karvakorva oli eilen huonossa kunnossa.

Dimmu alkoi eilen aamulla oksentamaan.  Oksennuksen mukana tuli sen pehmolelu rotan palasia. Se oli siis järsinyt leluaan ja niellyt kaiken mitä siitä saanut iri. Oltiin hyvillä mielen, kun palaset tulivat ulos.

Huoli tuon pienen koiran voinnista nousi suureksi, kun se vaan jatkoi oksentamista päivän aikana useaan kertaan. Päivystävään eläinlääkäriin otin yhteyttä, kun Dimmu oksensi verta. 

Hoitaja antoi puhelimessa ohjeet miten meidän tulisi toimia ja seurata Dimmun vointia. Hoitajan mukaan Dimmulla voisi pahimmassa tapauksessa olla tukos suolessa. Rivien välistä oli kuultavissa,  että jos tukos todetaan, ei Dimmu välttämättä selviä. Noin pienelle koiralle suuri leikkaus olisi suuri riski plus se, mitä tuhoja tukos olisi jo saanut aikaiseksi.

Puhelun jälkeen olomme valtasi epätoivo. 

Joudummeko tästäkin karvakuonosta luopumaan aivan liian aikaisin. Dimmu on sentään vasta 9kk ikäinen.  Olisi jo äärettömän huonoa tuuria. Oltiin todella huolissamme tuosta pikkuisesta. 

Ohjeeksi saimme antaa Dimmulle vähän vettä max tunnin välein. Jos vesi pysyisi hyvin sisällä, ei tukosta ole. Jos vesi tulisi oksennuksena ulos 15-30min kuluttua juomisesta, tukos olisi hyvin todennäköistä. 

Onneksi vesi pysyi sisällä ja Dimmu alkoi illalla muistuttamaan jo omaa itseään. Tässä kohtaa saatiin huokaista helpotuksesta. 

Tänään ollaan annettu sille riisi-piimä-vesi sekoitusta. Se on pysynyt sisällä ja Dimmu on voinut hyvin.  

Nyt on kerätty kaikki pehmolelut Dimmulta pois. En missään nimessä halua joutua tähän tilanteeseen uudestaan. Onneksi selvittiin nyt pelkällä säikähdyksellä.

- Laura

Barbikynnet

Käytiin ottamassa eilen kaverin kanssa vähän väriä kynsiin. Bongasin facesta ennen ystävänpäivää tarjouksen (kunnon tarjoushaukka oikee) kynsien geelilakkauksesta. Tarjouksella sai kahdet geelikynnet yksien hinnalla. Pakkohan siihen siis oli tarttua. 

Mun oli tietty pakko ottaa vaaleanpunaiset kynnet. Näistä tuli tosi kivat ja pirtsakat. Onpa sentää kynnet ny pirteät, ko muuten olo on kaukana pirteästä. Tässä on taas tullut hieman valvottua öitä. Blaah.

En edes halua ajatella, kuinka vähän viime yönäkin tuli nukuttua. Onneksi silti sain raahattua itseni tonne pihalle aamupäivällä.  Oli ihana ilma. Oikeen kunnon hiihtolomakelit tuli. Tein lenkin jälkeen lumityöt Dimmun kanssa. Tosin Dimmu yritti kovin sabotoida mun hommia. 

- Laura 

Kuin nuo kaksi olisi ollut tänään lähellä

Aamulenkillä tapahtui jotain niin uskomatonta. Olen vieläkin aivan häkeltynyt ja ihmeissäni,  myöskin  surullinen.  

Törmäsin lenkillä naiseen. Hän ulkoilutti chow chowta. Tietysti mun oli pakko pysähtyä hänen kanssaan vaihtamaan pari sanaa tuosta ihanasta koirarodusta. Kerroin meidän Manusta hänelle.  Hänen chow chown nimi oli myös Manu! Siis oikeasti,  Manu <3 mikä sattuma. 

Hänen Manunsa oli 11-vuotias. Hän kertoi, miten Manu oli päätynyt hänelle n 1,5v sitten. Manun oli tätä ennen omistanut lapseton pariskunta. Pariskunta oli naiselle tuttu. Manu oli jäänyt yksin isännän kanssa, kun tämän vaimo oli kuollut syöpään. 

Jonkin ajan kuluttua vaimonsa kuolemasta isäntä ja Manu oli vieraillut naisen luona. Isäntä oli yhtäkkiä saanut kohtauksen, aivoverenvuoto oli diagnoosina ollut. Manun isäntä ei koskaan toipunut ennalleen. Nainen kertoi ottaneensa Manun tuolloin itselleen. Mahdollisesti muuten koira olisi jouduttu lopettamaan.  

Nyt naisella oli todettu pari viikkoa sitten rintasyöpä.  Nainen kertoi, kuinka heti hänelle oli noussut kauhea huoli Manusta. Mitä Manulle käy,  jos hän ei sitä pystyisi hoitamaan?  Naisella ei ollut ketään ketä pystyisi häntä auttamaan,  jos tilanne sitä vaatii. Hän oli yksin Manun kanssa. Vielä ei ollut tietoa minkä asteinen syöpä on kyseessä tai mitkä hoidot aloitetaan,  joutuuko hän leikkaukseen? Kaikki oli aivan yhtä kysymysmerkkiä vielä hänelle. Silti kaikista suurin huoli oli Manu. 

Tässä kohtaa minä lupasin auttaa häntä. Jos hän ei hoitojen/leikkauksen takia pysty Manua hetkellisesti hoitamaan,  haen Manun meille.  Nainen oli tästä tiedosta hyvin helpottunut.  Nyt hänen ei tarvitse ressata,  miten koiranhoito järjestyisi.  Hän asuu melko lähellä meitä eli hän pystyisi tapaamaan Manua niin useasti kuin haluaisi. 

Siinä jutellesamme ilmestyi yksi korvakorva lisää meitä katsomaan. Berninpaimenkoira/ajokoiramix pentu. Pentu oli aivan Berninpaimenkoiran näköinen mutta ajokoiran korvat sillä oli. Pentu siis muistutti aivan Tassua pentuna. 

Siinä mä tippa linssissä katselin ympärilleni miten kaksi niin tutun näköistä koiraa oli mun lähellä pitkästä aikaa. Aivan kuin Tassu ja Manu olisi ollut siinä. Luonteetkin olivat aivan samanlaiset <3 

En olisi voinut saada parempaa ystävänpäivälahjaa. Olen onnellinen, että eksyin  lenkille juuri siihen suuntaan,  missä tapasin kyseisen naisen ja koirat. Reitti ei nimittäin ollut minulle laisinkaan se normireitti, mitä yleensä Dimmun kanssa kuljen. 

- Laura

Muistamaton minä

Musta on tullut nyt sit aikalailla dementti ihminen. Tiistaina mä siivoilin kaikessa rauhassa meen asuntoa, kun mun puhelin soi. Siellä oli lääkäri. Mulla olis ollut aika hälle mutta mäpä heiluin rätti kädessä innoissani kotona vaikka olis pitäny olla istumassa lekurin huoneessa. Olin saanu niin kauheen siivousvimman, että olin unohtanut kokonaan sen ajan. Dämed.

Mulle ei ikinä ole käynyt näin!!! Saatan unohtaa kaikkea muuta mutta en lääkäriaikoja sun muita tommosia juttuja. Onneksi lääkäri oli hyvin ymmärtäväinen ja sanoi etten ole ensimmäinen äiti jolta unohtuu aika. Huh. Ehken ole aivan toivoton tapaus siis. Silti otti päähän aivan vietävän paljon. Uuden ajan sain onneksi jo ensi viikolle. Sitä en aio missasta!

Tällä viikolla on ollu jotenkin kauheen energinen olo. Oon jaksanu tehdä pitkiä vaunulenkkejä ja laittaa tätä asuntoa kuntoon. Mahtaa varmaan johtua tää energiaryöppy noista ihanista aurinkoisista päivistä.  Aivan mahtavat ilmat ollut. Toivottavasti jatkuu tämmösenä. 

- Laura 

My very first Chanel

Mä tein alkuviikolla aivan ylimegaeriöverihyvän löydön huutonetistä. En oikeastaan koskaan sillä sivustolla seikkaile mut mitenkäs just silloin eksyin sinne ja löysin tämän kaunokaisen.

Chanelin lompakko (vintage)

En meinannut aluksi uskoa silmiäni tämän hinnan nähdessäni.  Näistä pyydetään vielä melkoisen paljon ja tällä ei ollut hintaa juuri mitään. Olin taivaissa. Sitten heräsi epäilys, mahtaako olla aito? Jotenkin silti ilmoituksen kuvien perusteella olin vakuuttunut lompakon aitoudesta ja ostin sen.

Vasta oston jälkeen lähetin myyjälle viestiä ja sain varmistuksen sille, että aito Chaneli on kyseessä.  Hän kertoi lompakon olleen hänen äitinsä vanha.

Tänään lompakko saapui postissa minulle. Voi veljet, mikä fiilis oli pakettia avatessa.  Odotin innolla ja hieman kauhullakin, mitä sieltä paljastuu.  Vieläkin takaraivossa oli jotenkin fiilis, et mitä jos se ei nyt olekaan ihan sitä mitä kuvissa...

Yllätyin kuitenkin melkoisen paljon pakettia avatessani, koska missään vaiheessa myyjä ei ollut maininnut,  että mukana tulee lompakon alkuperä pakkaus ja pölypussi. Niin huippua, että nekin oli tallella hänellä. Mä olin aivan fiiliksissä!

 Lompakon kunto vastasi myös täsmälleen sitä, mitä se myynti-ilmoituksen kuvissa oli. Lompakko on ikäisekseen hyvin säilynyt. Pientä kulumaa on Chanelin merkissä ja myös paikoittain nahassa. Lompakon sisällä olevien vetoketjujen vedinosat puuttuivat mutta muuten vetoketjut toimivat ja ne saa hyvin suljettua ja avattua. Ei siis mitään yllättävää tullut, mitä ei myyjä olisi maininnut.

Miten voikaan pieni ihminen olla hyvin onnellinen tästä uudesta nahkaisesta tulokkaasta. En tiedä mutta aivan mahti fiilis tuli, kun sain hyppysiini tuon kauniin vintage lompakon. Se on paljon nähnyt ja tulee vielä näkemään.  Pidän siitä hyvää huolta.

- Laura

Miten dieetti sujuu

Mun dieetti sujuu vallan mainiosti, kuten kuvista näkyy.  hahaha. Salaatti, maitorahka ja puuro maistuu tosi hyvin. Ei tee yhtään mieli makeeta. Tää on nii iisii, ko kilot vaan karisee ja vanhat vaatteet mahtuu päälle pikkuhiljaa. Oon nii ylpeä itsestäni!! 

Tästä ei voi siis ko vaan jatkaa samaa rataa. Ai, että mä rakastan dieetillä olemista! Jatkan saletisti tätä koko loppuelämäni!  Niin ja liikkunutkin oon nyt enemmän ko koskaan ennen. Ai, että miten pirteä olo siitä tuleekaan. Oon koukussa. 

Ihanaa ja pirteää viikonloppua kaikille <3