Sosiaalisessa mediassa on lähiaikoina hypetetty Adelen Hello - biisiä, eikä turhaan. Eilen kuulin kyseisen biisin ensimmäistä kertaa ja mikä olikaan reaktio? Täysi pysähdys. Aivan, kuin kello olis seisahtunut. Istuin autossa, enkä todellakaan tajunnut, mitä ympärillä tapahtui tuon biisin aikana. Silmät täyttyivät kyynelistä. Niin kaunis kappale, samalla surullinen, haikea, liikuttava. Ja laulajan ääni, ei siitä edes tarvitse sanoa mitään. Olin myyty.
Musiikin voima on ihmeellistä. Se voi olla kannustavaa, parantavaa, tunnelman nostattajaa ja varmasti joskus myös lannistajaa, liikuttavaa, pysäyttävää. Oikeastaan musiikki voi aiheuttaa aivan mielettömiä fiiliksiä laidasta laitaan. Uskoisin melkein jokaisella olevan joitakin biisejä, jotka ovat olleet tärkeitä eri elämäntilanteissa. Mulle musiikki on aina ollut tärkeää. Pienestä lähtien meidän perheessä on laulettu ja musiikki on soinut. Päivä ilman musiikkia, hmmmm, onkohan semmoista edes ollut. Aina jostain on jotain hoilausta kuulunut, jossei radiosta, niin sitten itse hoilaamana.
Musiikin avulla olen pystynyt käsittelemään erilaisia fiiliksiä, varsinkin nuorempana. Muistan, miten EMP - Ovet auki - biisi on saanut tsempattua muhun jotain ihme voimaa, kun olo on ollut sellainen, ettei kertakaikkiaan jaksa, ei pysty. Oon vollottanut krokotiilin kyyneliä sydänsurujen takia Edorf - Hetki vain aikaa ja Ezkimon -Ilman sua - biisien soidessa. Olen suutuspäissäni huudattanut mankkarista täysillä Ill Nino - What comes around - biisiä. Nämä esimerkit tulivat ensiksi mieleen mutta onhan tällaisia biisejä kertynyt paljon matkan varrella.
Kappaleista mä kuuntelen aina sanat tarkkaan. Ja varsinkin semmoiset biisit kolahtaa ja kovaa, jotka sopivat omaan elämään/elettyyn elämään. Tänään kuuntelin uudestaan tuon Adelen Hello - biisin ja luin sanat samalla. Itkuhan siinä tuli, kolahti lujaa, meni suorastaan läpi. On se jännä juttu, miten yksi biisi voi saada aikaan näin surullisen olon. Mutta täältä taas noustaan. Oiskohan HesaÄijä - Keskihesa - biisi se, minkä avulla mä suoriutuisin tekemään jotakin muuta, kuin pillittämään kotisohvalla. Mene ja tiedä.
-Laura
Musiikin voima on ihmeellistä. Se voi olla kannustavaa, parantavaa, tunnelman nostattajaa ja varmasti joskus myös lannistajaa, liikuttavaa, pysäyttävää. Oikeastaan musiikki voi aiheuttaa aivan mielettömiä fiiliksiä laidasta laitaan. Uskoisin melkein jokaisella olevan joitakin biisejä, jotka ovat olleet tärkeitä eri elämäntilanteissa. Mulle musiikki on aina ollut tärkeää. Pienestä lähtien meidän perheessä on laulettu ja musiikki on soinut. Päivä ilman musiikkia, hmmmm, onkohan semmoista edes ollut. Aina jostain on jotain hoilausta kuulunut, jossei radiosta, niin sitten itse hoilaamana.
Musiikin avulla olen pystynyt käsittelemään erilaisia fiiliksiä, varsinkin nuorempana. Muistan, miten EMP - Ovet auki - biisi on saanut tsempattua muhun jotain ihme voimaa, kun olo on ollut sellainen, ettei kertakaikkiaan jaksa, ei pysty. Oon vollottanut krokotiilin kyyneliä sydänsurujen takia Edorf - Hetki vain aikaa ja Ezkimon -Ilman sua - biisien soidessa. Olen suutuspäissäni huudattanut mankkarista täysillä Ill Nino - What comes around - biisiä. Nämä esimerkit tulivat ensiksi mieleen mutta onhan tällaisia biisejä kertynyt paljon matkan varrella.
Kappaleista mä kuuntelen aina sanat tarkkaan. Ja varsinkin semmoiset biisit kolahtaa ja kovaa, jotka sopivat omaan elämään/elettyyn elämään. Tänään kuuntelin uudestaan tuon Adelen Hello - biisin ja luin sanat samalla. Itkuhan siinä tuli, kolahti lujaa, meni suorastaan läpi. On se jännä juttu, miten yksi biisi voi saada aikaan näin surullisen olon. Mutta täältä taas noustaan. Oiskohan HesaÄijä - Keskihesa - biisi se, minkä avulla mä suoriutuisin tekemään jotakin muuta, kuin pillittämään kotisohvalla. Mene ja tiedä.
-Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti