Two hours with Carola

Hengissä selvitty Leviltä takaisin Poriin. Nyt pitäisi olla akut ladattuina, oli sen verran rentouttava reussu.  Palaan joskus toisten meen Levin matkaan, koska nyt mielessä on vielä tuoreemmin aivan ihana teatterielämys.

Mun täytyy nyt hieman häpeeksenikin myöntää, etten ole koskaan käynyt Porin teatterissa. Ei vaan ole tullut mentyä. Onnekseni tähän tuli eilen muutos (oli silti hyvin lähellä, että tämä kerta olisi jäänyt välistä meidän öljykattilan takia. Se tykkää tuottaa meille päänvaivaa mutta ei siitä sen enempää).

Mieheni isä esiintyy näytelmässä Carola - sydämeen jäi soimaan, joten meillä oli kelpo syy mennä katsomaan kyseinen näytelmä. Carola on/oli mulle hyvin vieras artisti mutta muutaman kappaleen näytöksestä tunnistin ja jopa osan sanoista muistin. 

Näytelmässä käytiin läpi Carolan elämää ja esitettiin hänen kappaleitaan. Mielestäni näytelmä oli kiinnostava, ei laisinkaan tylsä. Musiikki oli mukaansa tempaavaa ja esitykset hauskoja. Tottakai vakavuuttakin löytyi, koska Carolan elämän loppumetrit olivat kaikkea muuta kuin hohdokkaita, surullista.

Näytelmä esitettiin pienellä näyttämöllä, koska päänäyttämö on remontissa. Eli vielä itseltä jäi kokematta päänäyttämö. Eiköhän tämä tule korjaantumaan josain vaiheessa. Tykkäsin silti pienestä näyttämöstä. Siinä pääsi niin liki esiintyjiä ja muutenkin näyttämö oli penkkejä myöden siisti.

Voisin suositella näytöstä ihan jokaiselle Carolan elämästä/kappaleista tietäville ja tietämättömille. Monet näytökset ovat jo loppuunmyytyjä. Muistaakseni seuraava näytös, johon on tilaa, on joulukuun alkupuolella. Voipi olla, että käymme vielä ensi vuoden puolella katsastamassa uudestaan näytöksen.

Ainut mikä pilasi jonkin verran mun keskittymistä näytökseen 100%:sti oli ylävatsalla oleva kipu. Oikeastaan tarkemmin vasemmalla puolella ylävatsaa. Tämä kohta kipeytyy, jos istun pitkään paikoillaan. Kipu hellittää ylösnoustessa. Pärjäsin hyvin väliaikaan asti mutta sen jälkeen loppunäytös oli melkoista tuskaa. Jouduin jatkuvasti vaihtelemaan asentoa (seisomaan en sentään viitsinyt nousta) vaikkei asennon vaihtamisesta apua ollutkaan. Tää kipu on tullu mulle sitä hyömyä, kun vatsa on alkanut kasvamaan.

Ainiin, ihmetystä herätti teatterin kahvion hinnat. Hitsit, miten suolaisia. Ostettiin väliajalla leivokset (tyrnileivos + bebeleivos) ja limppari. Ette ikinä usko mutta yritän selittää, nämä kaikki maksoivat yhteensä 17 euroa. Siis oikeesti!?! Leivokset 7 e/kpl ja limu 3e. Voi veljet. Vesi ei sentään maksanut mitään, ihme. Täytyy myöntää et oli kyllä tosi hyviä leivoksia ;D 

Mun illan asu valikoitui ihmeen helpolla. En käsitä, miten moiseen suoriuduinkaan. Oli kuitenkin jo aikakin päästä tuo mekko ihmisten ilmoille, olenhan sen ostanut vuosi sitten Tallinnasta eikä se kertaakaan ole mun päällä ollut. Hups. Se oli unohtunut vaatekaappiin. Hintalappukin siinä vielä roikkui. Mutta eipähän roiku enää. Mekossa on takana kultainen vetoketju, joten siksi tuli valittua kaik kultaiset helyt asusteiksi.

- Laura