Niinhän siinä sitten kävi, että sairauslomalle jouduin jäämään äitiyslomaan asti. Oudolta tuntuu ajatus, etten palaa töihin pitkään aikaan. Vähän ehkä haikeakin fiilis mutta en voi tähän asiaan nyt mitenkään itse vaikuttaa. Pakko on ottaa rennommin nyt. Ehtii niitä töitä sitten taas tekemään.
Keskiviikkona mulla oli neuvolalääkärin käynti ja ei menny se käynti ihan niin kuin olin ajatellut. Mulla on ollut jonkin verran niitä kivuttomia supistuksia (harjoitussupistuksia) ja ilmeisesti ne nyt saanut aikaiseksi kohdunkaulan lyhenemisen ja pehmenemisen. Olin aivan puulla päähän lyöty, koska en olisi osannut odottaa niiden aiheuttavan mitään. Usein vasta ne kivuliaat supistukset aiheuttavat tällaista tai niin olin lukenut ja kuullut. Mutta eihän se nyt sitten niin olekaan. Koskaan ei tiedä, mitä mikäkin tuntemus saa aikaiseksi. On tää melkoisen ihmeellistä ja kummallista.
Ton tiedon jälkeen ensimmäinen ajatus mulla oli vuodelepoon joutuminen. ONNEKSI mun ajatus oli väärä. Lääkäri kylläkin kehoitti ottamaan nyt iisisti siihen asti kunnes pääsen tarkempiin tutkimuksiin äitiyspolille. Hän teki lähetteen, kiireellisyys 1-7vrk. Vielä ei ole kuulunut mitään eli ensi viikolla ne sieltä mut varmasti näytille pyytävät.
Nyt olen ottanut niin rauhallisesti kuin vaan voin ja siltikin on tullut supistuksia silloin tällöin ja välillä vähän enemmänkin. Myös muita kipuja on alkanut ilmaantumaan (on tää raskaus vaan niin ihanaa aikaa). Onneksi ne ovat olleet vielä sellaisia, että ovat tulleet yhtä nopeasti kuin lähteneetkin.
Hieman tylsää on ollut mutta onneksi on tuo yksi karvanaama pitämässä mulle seuraa, kun toinen karvanaama on töissä. Toivottavasti tämä olisi vain joku lääkärin mittavirhe (voihan sellaisia sattua :D) ja äitiyspolilla käynnin jälkeen saisin taas touhuta entiseen tapaan. Se olisi mahtava uutinen. Mutta siihen asti mennään nyt näin. Huomenna onneksi on mukavaa tekemistä, kun pari kaveripariskuntaa tulee meille iltaa istumaan.
Mukavaa viikonloppua!
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti