Enpä ole jaksanut kirjoitella mitään. Viime päivät on mennyt hieman sumussa. Palasin nimittäin lomalta töihin keskiviikkona ja valitettavasti olen ollut aivan rikkipoikkinaattikipeä työpäivien jälkeen. En ole pystynyt kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen oikeastaan muuta tekemään kuin makaamaan, kipujen vuoksi. Oon mä pakottanut itseni Dimmun kanssa lenkeille mutta vain lyhyitä lenkkejä ollaan kyetty tekemään.
Vaikka tässä ei tuntunut olevan mitään järkeä, silti ajattelin tekeväni töitä äitiyslomaan asti. Ainakin kauhea halu olis tehdä. Mulla olisi jäljellä vielä KAKSI viikkoa töitä, vain kaksi viikkoa!!!! Eli pitkästä työrupeamasta ei olisi enää kyse. Kuitenkin viime yönä tuli valvottua supistuksien takia ja tänään aamuvuorossa en juuri mitään pystynyt tekemään, kun heti alkoi supistelemaan. Että mua otti/ottaa päähän. Vain viisi päivää ehdin olemaan töissä, kunnes taas kävi tälleen.
Mulla on huomenna vapaapäivä ja aiemmin sovittu neuvola-aika heti aamulla. Katsotaan onko terkkari sitä mieltä, että nyt pitää ottaa taas iisimmin. Varmasti loppuraskauteen tai ylipäätään raskauteen liittyy jos jonkinmoisia kipuja ja ne vaan pitää kestää mutta noita supistuksia ei varmaankaan saisi ihan tolleen levossa tulla toistuvasti. Enkä tietystikään halua riskeerata mitään, vain sen takia, että mä nyt haluan käydä töissä loppuun asti piste. Huomenna sen sitten kuulee, mitä alan ammattilainen on mieltä.
Koska mua harmittaa niin suunnattomasti, niin ajattelin edes laittaa tekstin kylkeen kivoja ja lämpimiä muistoja tuovia kuvia. Tuossa kukkamekossa juhlittiin ystäväpariskunnan häitä elokuun lopulla <3 mekon olen ostanut aikoinaan Tallinnasta ja mahtui sentään vielä tuolloin mun päälle. Kangas on tosi venyvää eli ei kiristänyt eikä puristanut mistään. Itselle oli jokseenkin outoa vetää tommonen vartaloa nuoleva mekko päälle tämmösen mahan kanssa mutta tulipahan kumminkin vedettyä. Ja näin jälkeenpäin katsottuna mekko näyttää ihan kivalta, ainakin piristävältä.
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti