Viikonloppuna tuli shoppailtua ja ehkä parhain löytö oli nämä kengät. Äiti tokas heti mulle liikkeessä "sullahan on Laura kenkiä vaikka kuinka" mutta siihen vastasin "ettei ole tämän värisiä" eli hyvä syy oli ostaa nämä kaunokaiset. Ja olisi ollut synti jättää nämä kauppaan, koska olivat -70% alennuksessa. Eli melkein ilmaiset. Äidin ansiosta löysin nämä, koska hän halusi käydä kauppakeskus Puuvillan Luhdan liikkeessä. Mä en muistaakseni ennen ollutkaan siellä käynyt mutta onneksi nyt tuli käytyä. Löysin näiden lisäksi myös kivan pirteän (pinkin) syystakin. Saas nähdä kuinka pitkään se mahtuu mun päälle ;D
Tiettekö mitä!?! Me lähdetään yöllä ajamaan Leville. Aivan super mahtavaa päästä lomailemaan. Me ei olla päästy koko raskausaikana oikeastaan mihinkään mun voinnin takia. Nyt on siis korkea aika uhmata vointia ja lähteä. Hieman mua jänskättää se 12h ajomatka mut täytyy vaan sit pysähtyä jalottelemaan useasti ja pystyyhän auton takapenkeillä makaamaan, jos oikein pahalta tuntuu!
Tätä Levin reissua on mietitty jo hyvin pitkään ja välillä mä olen ollut valmis lyömään hanskat tiskiin ja toteamaan etten pysty lähtemään. Mut viime viikkoinen lääkärikäynti antoi mulle toivoa lähtemisestä. Lääkäri nimittäin kehoitti liikkumaan, vaikkei hyvälle tuntuisikaan. Hän painotti liikunnan tärkeyttä, sohvalle ei saisi jäädä makoilemaan, vaikka sairauslomalla olenkin. Joten tämä mamma sitten lyllertää Levin maisemissa rauhallisesti, kunhan vaan ensin selviän tuosta pitkästä automatkasta.
Mies on vielä aamuvuorossa mutta pääsee noin tunnin päästä töistä. Olen niin iloinen, että hänkin saa hetken huilahtaa aivan muissa maisemissa. Hän on tehnyt aivan mielettömiä työputkia, joten on jo korkea aikakin levätä. Ja mikä sen parempi paikka lepuuttaa mieltään kuin Lappi <3 siinä vasta on sitä jotakin! Jospa me molemmat päästäisiin sitten uusin voimin töihin meen loman jälkeen, siis minäkin! Mä totta tosiaan haluisin pystyä vielä menemään töihin ennen äitiysloman alkua. Tykkään mun työstä ja työkavereista.
Dimmu ei lähde meidän kanssa Leville, vaan se menee hoitoon miehen vanhemmille. Sillä on siellä seuraa ja hyvä olla. Rapsuttajia ja leikittäjiä löytyy. Jospa vanhempi koirarouva saisi tälle riiviölle opetettua joitakin käytöstapoja, niin sehän olis vaan plussaa. Toivossa on hyvä elää ;D
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti