Matka Helsinki Vantaan lentokentälle sujui siihen asti hyvin kunnes tuli Vantaalla tietyömaa vastaan. Puhuin juuri mieheni kanssa puhelimessa ja minulta meni aivan ohi tienviitta, josta piti kääntyä. Siinä sitten olin ihan paniikissa, että mitäs nyt sitten. Eihän minulla ollut edes navigaattoria mukana matkassa. Päästin kaikki mahdolliset ärräpäät ratin takana. Kelailin, että lyön just siihen paikkaan auton seis ja en jatka matkaa enää tippaakaa. Niin paljon ketutti. En montaa kertaa ole siellä suunnilla ajanut, joten minulla ei ollut mitään aavistusta, mistä sinne lentokentälle pääsee toista reittiä. Kaikkien mutkien kautta kuitenkin pääsin kuin pääsinkin perille. En vieläkään ymmärrä, että miten mutta pääsin.
Mieheni oli kaksi viikkoa Keniassa. Matka oli mennyt hyvin ja kivaa oli ollut. Mutta myös kivaa oli kuulemma palata Suomeen.
Tuliaiseksi sain kaulakorun ja korvikset. Ne olivat käsintehtyjä, kuulemma hiekasta. Ja tietysti pinkit.
Sain myös paidan. Paita muistutti ihan 90-luvulla olevia hapsupaitoja vai mitä ne nyt olikaan. No tässä kuva.
Yllättävin tuliainen tai oikeastaan yllättävimmät tuliaset olivat Versace Jeansin laukut. En vieläkään ymmärrä, miten hän osasi ostaa nämä laukut. Tykkään laukuista todella paljon. Niin ihanan värisiä, oikein räikeitä.
Eilen ja tänään olemme käyneet yhdessä juoksulenkillä. On kivempaa juosta jonkun kanssa. Matka menee paljon nopeammin. Eilen juoksimme 7km ja melko nopeasti, koska aika parantui jokusen minuutin.
Tänään juoksimme 5 km ja Tassu oli myös meidän mukana. Se jaksoi juosta koko lenkin. Nyt se kylläkin on ihan poikki.
.jpg)
 |
Löysin tänään aika potentiaalisen yksilön, siis auton. Katsotaan katsotaan..
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti