Uudessakaupungissa piipahdin taas pikaisesti. Kävin moikkaamassa iskää. Katselimme netistä taas hieman autoja. Joo, minun autokuume ei ole VIELÄKÄÄN helpottanut. Katsotaan, katsotaan. Ainiin, matkalla Ukiin onnistuin sitten ajamaan kameraan. Olen ajanut kyseistä tietä ihan yli monta kertaa, joten tiedän varmasti jokaikisen peltipoliisin sijainnin mutta kuinkas sillä hetkellä tuli joku hiton hyvä biisi radiosta ja aloin säätämään volumea isommalle. En yhtään huomannu nopeuden vaihtuvan ja räps, minusta tallentui varmasti hirrrrveän hyvä kuva kameralle. Oikea onnistumisen tunne!
Isän luota lähdin äidin kampaamoon. Äiti värjäsi hiukseni. Eli tänään on ollut oikein kauneudenhoitopäivä. Hehe. Minulla on ollut jo jonkin aikaa liukuväri hiuksissa ja siitä olen tykännyt. Viime kertoina äiti on värjännyt minulta vain hiusten tyviosan, joten vaalea väri on valunut hyvin alas. Nyt siis oli aika laittaa vaaleaa väriä hieman ylemmäs. Tyvi tietysti myös värjättiin tummaksi. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen, kiitosta vaan äiti.
 |
| Ennen |
 |
| Jälkeen |
 |
| Värin vaikuttaessa luin lehteä ja bongasin tämän. Olen jo monta päivää ajatellut peseväni ikkunat mutta en ole saanut aikaiseksi niitä pestä. |
Kotiin päästyäni lähdin ystäväni kanssa metsälenkille, koirat olivat tietysti mukana. Lenkki oli noin 3,5km. Tassu sai juosta vapaana. Manua ei voi vapaana pitää, koska se hilpasee heti omille teilleen.
Koiralenkin jälkeen tsemppasin itseni vielä juoksulenkille. Juoksu ei meinannut kulkea yhtään. Olin jotenkin ihan poikki ja kaikkia vaivojakin tuntui koko ajan olevan; vatsa sattui, jalka sattui, ei ollut fiilistä jne.. Teki mieli koko ajan lopettaa koko touhu kesken mutta ei, en lopettanut. Pään sisällä kävi kyllä jatkuvasti lopeta ja älä lopeta kamppailua. Onneksi en lopettanut, vaan juoksin sitkeästi 7km. Nimittäin nyt on hyvä fiilis. Tämän olon takia minä juoksen <3 Tässä olossa on vain sitä jotakin.
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti