Mikä sattuma

Tein tänään jotakin, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt. Nimittäin leikkasin pikkuveljeni kanssa meidän pihan puska-aidan. Voi veljet, miten se olikaan päässyt rehahtamaan kesän aikana. Se olisi pitänyt leikata jo aikoja sitten mutta, kun aina on ollut muka parempaa tekemistä. Ja minähän en olisi sitä kesällä edes pystynyt leikkaamaan, koska puskat kuhisi ampiasia. Minä jos joku pelkään niitä!! Nyt en nähnyt yhtään ampiaista koko operaation aikana. Oikeastaan meillä työnjako oli sellainen, että veli leikkasi ja minä haravoin oksat jätesäkkeihin. Koitin minäkin leikata, olihan se hauskaa mutta aika raskasta hommaa. Naapureilla oli varmasti hauskaa seurata meidän tekemisiä. Oikein kaksi amatööriä vauhdissa. Mutta mitäpä siitä, nyt on puskat leikattu. Ei niistä ihan semmoisia täydellisiä tullut mutta näillä mennään mitä on. Täytyyhän sitä jostakin aloittaa harjoittelu, ei heti voi priimaa tulla.

Ennen 

Jälkeen

 Raskaan uurrastuksen jälkeen lähdin ystäväni kanssa lounaalle Rossoon. Siellä saatiin idea, että lähdemme katsomaan autoja. Ystävällänikin on kova autokuume. Kävimme koeajamassa yhtä ihan potentiaalista yksilöä. Apumiehen paikalla istuessani luin huoltokirjaa ja huomasin jotakin yllättävää. Auto nimittäin oli minun papan vanha. Mikä sattuma??!! Siitä istumalta soitin papalle ja kävimme hänen luonaan näyttämässä autoa. Pappani yritti kovasti myydä ystävälleni yhtä toista autoa. Kävimme myös koeajamassa sitä. Ystäväni jäi vielä miettimään asiaa.

Illalla kävin taas juoksemassa. Tällä kertaa lenkki sujui paremmin. Mahtava fiilis!

-Laura