Muistan ala-asteella leirikoulussa kokeilleeni ensimmäisen kerran frisbiigolfia. Se oli silloin jotakin aivan uutta ja ihmeellistä. Se tuntui todella vaikealta; frisbii lensi aina sinne minne ei pitänyt ja aivan liian monta heittoa piti heittää ennenkuin frisbii oli korissa. Silti se oli hauskaa.
Nyt lomalla olemme käyneet pelaamassa frisbiigolffia muutaman kerran ja on se vaan niin mukavaa ajan vietettä. Edelleen se tuntuu vaikealta, välillä miltein mahdottomalta mutta eihän harjoitustakaan juuri siinä lajissa ole kertynyt. Mahtuu ehkäpä yhden käden sormiin ne kerrat, kun olen käynyt frisbiitä heittelemässä.
Radalla on aivan törkeen mageeta katsoa niitä, jotka osaavat heittää frisbiitä täydellisesti. Hitsit, miten jotkut saa sen kiekon lentämään niin hemmetin pitkälle ja vielä suoraan. He varmasti ovat käyneet heittelemässä jokusen kerran.
Olemme parina kertana ottanut myös Manun meen messiin. Se löntysteli tyytyväisenä meen perässä radalta radalle. Ei ole pelkoa, että se lähtisi lentävien kiekkojen perään ;D
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti