Isällä kävin juomassa pikaiset aamukahvit. Minulla oli tarkka aikataulu, joka heti alkumetreillä meni uusiksi. Laina-auto nimittäin osoittautuikin liian hankalaksi tälle piiloblondille. Ette ikinä usko mutta yritän selittää, en löytänyt autosta tankin avaus painiketta. Hahahaaaa. Siinä tilanteessa se ei ollut yhtään hauskaa, kun tiesin, että aika koko ajan kuluu ja se on pois minun ja isän yhteisestä ajasta.
Siinä hermostuksissa yritin tosiaan etsiä painiketta autosta. Se, kun ei ollut samassa paikassa, missä yleensä olen tottunut sen oleva. Selasin ohjekirjaa ja sekin tuntui aivan yli sekavalta. Taisin kuitenkin loppujen lopuksi itse olla ihan sekaisin. Hyvä vaan laittaa ohjekirjan syyksi. Jonkin ajan kuluttua löysin paikan. Painike löytyi maton alta, MATON ALTA!!! miksi ihmeessä se siellä on, voi elämä. En todellakaan ymmärtänyt katsoa maton alta heti. Enhän mä noista autoista mitään edes ymmärrä mutta, että maton alla painike. Olisihan se voinut olla jossain selkeämmässä paikassa. Että otti päähän, kun tällaisen takia aikataulu meni pipariksi ja isää ehdin näkemään ihan liian vähän aikaa.
Äidin kanssa olin sopinut treffit äidin liikkeeseen, koska hän värjäsi ja leikkasi hiukseni.
Liukuvärillä mentiin taas. Tyveen tummaa ja muualle vaalenevaa.
Äiti hieman ihmetteli, kun pesupaikalla räpsin kuvia, että pitääkö joka ikisestä hetkestä ottaa kuva. Hetken siinä ajattelin, että pitääkö tosiaan? No pitää. Ainakin siinä hetkessä piti. En tykkää yhtään edes istua pesupaikassa, se on jotenkin niin epämiellyttävä niskalle. Unohdin kivun edes hetkeksi, kun otin kuvan :D
Latvoja piti lyhentää jonkin verran, koska ne olivat niin huonokuntoiset. Pituutta silti hiuksille jäi vielä runsaasti.
Loppupäivän vietin äidin kanssa ja ennen kotiin lähtöä kävin nopeasti moikkaamassa ystävääni.
Ajomatka kotiin oli ihan hirveä. Oli pimeä ja sumua oli niin paljon paikoittain, etten nähnyt juurikaan mitään. Hengissä siitäkin matkasta kuitenkin selvisin.
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti