Long time no see

Sain tänään jonkin ihme pakkomielteisen ajatuksen, että minun on pakko päästä syömään Kiinalaiseen ravintolaan. Siis ihan pakko. Ja silloin, kun on pakko, niin on vaan pakko. Onneksi yksi ystäväni lähti kanssani (pitkään sain metsästää itselleni ruokaseuraa, kaikilla tuntui olevan jotakin muuta)

Olimme ravintola Pionissa. Tykkään käydä siellä. Siellä on hyvää ruokaa ja ihana henkilökunta. He ovat aina niin iloisia ja ystävällisiä. Otimme ystäväni kanssa molemmat saman annoksen; paistettua riisiä ja kanaa, nam.

Voisin varmaan elää pelkällä kanalla ja riisillä. Muistan joskus syöneeni kaksi viikkoa pelkkää kanaa ja riisiä. Työkavereilla riitti ihmettelemistä, että miten pystyn moiseen. Eikö minulla tule kanat ja riisit jo korvistakin ulos. Ei todellakaan tullut vaan hyvää oli!

Meillä riitti ystäväni kanssa niin paljon keskusteltavaa, että päätimme syömisen jälkeen vielä siirtyä Amarilloon siiderille. Oli niin ihana nähdä pitkästä aikaa. Aika kului kuin siivillä, eikä neljän tunnin aikana tullut varmaankaan yhtään hiljaista hetkeä. Parasta.

Huomenna minulla on vapaapäivä. Olen varma, että sisäinen kelloni herättää minut 06:00, koska olen viitenä aamuna peräkkäin herännyt siihen aikaan aamuvuoroon. Noh, onpahan ainakin sitten koko päivä aikaa tehdä kaikkea kivaa. Huomenna tiedossa on kummitädin synttäribileet.

Hyvää viikonloppua kaikille!

- Laura