torstai 25. helmikuuta 2016

Riisikakkujen ei tarvitse maistua pahvilta

Jo jonkin aikaa on ollut pinnalla gluteiiniton ja maidoton ruokavalio. Monista lähteistä on saanut lukea, kuinka terveellistä tämän ruokavalion noudattaminen on. Itse noudatin gluteiinitonta ja maidotonta ruokavaliota viime vuoden puolella hetken aikaa. Ajattelin, jos siitä olisi apu mun ongelmaihooni. Kokeilu jäi tuolloin hyvin lyhyeksi, joten mitään ihme parannusta tuossa ajassa (2vkoa) ei ehtinyt tapahtua.


Tuosta kahdesta viikosta jäi mieleen riisikakut. Tuntuu, etten mitää muuta syönyt kuin niitä. Kokeilin niiden kanssa vaikka mitä päällisiä, että saisin ne maistumaan joltain muulta kuin pahvilta. Lemppariksi osottautui appelsiinimarmeladi, banaani ja kananmuna.


Kaupassa käynti kesti yli paljon kauemmin, kun piti tarkkaan lukea tuoteselosteita, todella puuduttavaa. Tuntui, että kaikki, mitä ennen oli suustaan alas laittanut, oli nyt kiellettyä. Yhtäkkiä ei tiennyt lainkaan, mitä voi/saa syödä. Ehkä tämän vuoksi kokeilu jäi vain kahteen viikkoon ( + teki mieli liikaa kaikkea, mikä oli kiellettyä). Ehkä vielä joku päivä aloitan kokeiluni uudestaan ja toivottavasti tällä kertaa kesto olisi pidempiaikainen, kuin viime kerralla. Jos multa löytyy selkärankaa pitää karkkilakko puoli vuotta, niin pitäisi löytyä tähänkin hommaan.












Mä menin tekemään jotain mitä en olis ikinä uskonut tekeväni. Toteutin yhden haaveistani, materiaalisen semmoisen. Ehkä olen hullu ja hölmö ja kaikkea siltä väliltä mutta musta vaan tuntu, että nyt on se hetki, kun täytyy toimia. Materiaalisia haaveita mulla on vielä edessäpäin jokunen ja ehkä niidenkin tekeminen todeksi tulee aikanaan. Olen uhonnut toteuttavani niistä yhden, kun täytän 30! Ja se valitettavasti tapahtuu melkoisen pian (ikäkriisi!!!)

Nää viime päivät on ollut jännitystä ja odotusta täynnä. En meinaa housuissani pysyä. Koskaan aiemmin ei ole ollut tämmönen fiilis, kun olen jotakin tilannut netin kautta. Tämä kyseinen tilaus kulkee Kreikasta Ranskaan ja sieltä Suomeen, ehkä tämä juuri aiheuttaa myös pelonsekaisia fiiliksiä. Mitä jos tilaus katoaa matkalla? Matka on kuitenkin pitkä ... mutta toivottavasti ei kivinen .. josko kaikki menisi niinkuin sadussa ja prinsessa saisi lasikenkänsä ehjänä perille. Täytyy vaan jaksaa odottaa, enhän muutakaan voi.

- Laura   

3 kommenttia: