Tammikuu 2016. Että sillälailla. Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Oltiin uudenvuoden aattona miehen vanhempien luona istumassa iltaa. Pöytä notkui kaikenmoisista herkuista, tietysti nakit ja perunasalaatti sisältyi kattaukseen mutta paljon muitakin herkkuja oli, nam. Tuli syötyä aivan liikaa. Koirat saivat myös kaikenlaisia herkkupaloja. Manulle uudenvuoden aatto on aivan kamalaa. Se pelkää rakettien pauketta. Se oli tiiviisti ihmisten lähettyvillä ja välillä sylissäkin. Voi pientä. Onneksi raketteja paukutellaan vain muutaman kerran vuodessa.
Uudenvuodenpäivä vietettiinkin töissä ja oikeastaan siitä lähtikin meidän pitkä työputki. Ei juuri vapaita ole kahteen viikkoon. Niin tiiviisti vietetään aikaa työmaalla. Vaikka vuosi vaihtui rauhallisin merkein, nämä vuoden ensimmäiset päivät töissä on ollut yhtä härdelliä. Eilinen oli semmonen työpäivä, että melkein äärirajoilla jo käytiin. Ajateltiin tämän päivän olevan helpompi mutta hieman mönkään meni ajatukset. Josko nämä pyhät tästä nyt loppuisivat ja kunnon arkielämä alkaisi. Ehkäpä silloin helpottaisi. Onhan se silti mukavaa, että on haasteita. Kävisi tylsäksi pidemmän päälle, jos kaikki olisi aina tasaista.
Niistä uudenvuodenlupauksista. En tehnyt mitään hirmu syvällisiä lupauksia. Yritän palauttaa terveellisemmän syömisen taas arkeeni tai oikeastaan arkeemme, koska mies yrittää myös. Lähti tossa syksyllä/talvella vähän lapasesta ja se näkyy ja tuntuu ;D kerättiin selkeesti rasvakerrosta näitä kovia pakkasia varten. Mutta voin kertoa, etten siltikään tarkene. Hitto, niin kylmä on heti, kun ulos ovesta astun. Vaikka olis veijot sun muut jalassa, niin ei lämmitä. Ei sitten yhtää. En tiedä kuinka monet kerrastot mun pitäis päälleni pukea, että tarkenisin.
Ja ainiin, ehkä olin aivan sekaisin, kun menin uhoomaan miehelle ja kaverillemme, että yritän (huom YRITÄN) olla karkkilakossa synttäreihini asti. Olen hullu. Mun synttärit on puolen vuoden päästä, siis puolen vuoden päästä!!!! Puoli vuotta ilman mässyä, mä ehkä kuolen. Me kaikki kolme otettiin tää haaste vastaan ja katotaas kui meitin käy. Mun selkärankaa testattiin heti töissä, kun uudenvuodenpäivänä taukohuoneessa oli montaa sorttia mässyä. En sortunu. Olishan se nyt ollu aika heikkoa sortua heti ekana päivänä x). Oon semmonen makuri kyllä, ettei varmaan toista ole. Tai oikeastaan toi miekkonen on kans (vaikkei se sitä myönnäkään). Mun pisin mässylakko on kestänyt 8vkoa. Nyt pitäis siis kestää paaaaaaaljon kauemmin. Apua.
Hyvää loppiaista!
- Laura
Uudenvuodenpäivä vietettiinkin töissä ja oikeastaan siitä lähtikin meidän pitkä työputki. Ei juuri vapaita ole kahteen viikkoon. Niin tiiviisti vietetään aikaa työmaalla. Vaikka vuosi vaihtui rauhallisin merkein, nämä vuoden ensimmäiset päivät töissä on ollut yhtä härdelliä. Eilinen oli semmonen työpäivä, että melkein äärirajoilla jo käytiin. Ajateltiin tämän päivän olevan helpompi mutta hieman mönkään meni ajatukset. Josko nämä pyhät tästä nyt loppuisivat ja kunnon arkielämä alkaisi. Ehkäpä silloin helpottaisi. Onhan se silti mukavaa, että on haasteita. Kävisi tylsäksi pidemmän päälle, jos kaikki olisi aina tasaista.
Niistä uudenvuodenlupauksista. En tehnyt mitään hirmu syvällisiä lupauksia. Yritän palauttaa terveellisemmän syömisen taas arkeeni tai oikeastaan arkeemme, koska mies yrittää myös. Lähti tossa syksyllä/talvella vähän lapasesta ja se näkyy ja tuntuu ;D kerättiin selkeesti rasvakerrosta näitä kovia pakkasia varten. Mutta voin kertoa, etten siltikään tarkene. Hitto, niin kylmä on heti, kun ulos ovesta astun. Vaikka olis veijot sun muut jalassa, niin ei lämmitä. Ei sitten yhtää. En tiedä kuinka monet kerrastot mun pitäis päälleni pukea, että tarkenisin.
Ja ainiin, ehkä olin aivan sekaisin, kun menin uhoomaan miehelle ja kaverillemme, että yritän (huom YRITÄN) olla karkkilakossa synttäreihini asti. Olen hullu. Mun synttärit on puolen vuoden päästä, siis puolen vuoden päästä!!!! Puoli vuotta ilman mässyä, mä ehkä kuolen. Me kaikki kolme otettiin tää haaste vastaan ja katotaas kui meitin käy. Mun selkärankaa testattiin heti töissä, kun uudenvuodenpäivänä taukohuoneessa oli montaa sorttia mässyä. En sortunu. Olishan se nyt ollu aika heikkoa sortua heti ekana päivänä x). Oon semmonen makuri kyllä, ettei varmaan toista ole. Tai oikeastaan toi miekkonen on kans (vaikkei se sitä myönnäkään). Mun pisin mässylakko on kestänyt 8vkoa. Nyt pitäis siis kestää paaaaaaaljon kauemmin. Apua.
Hyvää loppiaista!
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti