Lapsena keräilin tarroja. Tiimarista käytiin ostamassa viikkorahalla erilaisia tarroja, joita liimailtiin tarravihkoihin kavereiden kanssa. Muistan karvatarrojen olevan se ykkösjuttu. Mitä isompia, sitä parempia. Kiiltokuvat olivat myös jossakin vaiheessa ihan in juttu. Muistan oman kiiltokuva albumin, joka oli melkein täynnä koira aiheisia kiiltokuvia, taisi joukossa muutama enkelikin olla. Jossain vaiheessa keräiltiin Spice Girls tarroja, joita sai yhtyeen tikkareiden mukana. Myös yhtyeen kuvat olivat niin kuumaa kamaa. Niillekin piti oma albumi olla. Sitten ei-niin-tyttömäinen keräilykohde oli jäkiskortit. Mighty Ducks ja Sharksit oli kultaa. Ducksien paitakin piti olla ja Sharksin lippis. Paidan kulutin aivan puhki siis ihan kirjaimellisesti, se oli kovassa käytössä loppuun asti. Sharksin lippis koki kovan kohtalon, kun labradorinnoutajamme päätti tuhota siitä sen lippaosan. Hitsit, olin kiukkunen.
Sitä on siis tullut elämän varrella kerättyä yhtä jos toista. Tällä hetkellä keräilykohteet ovat aivan toisenlaiset. Olen tullut siihen tulokseen, että Laura 28 v kerää laukkuja. Kyllä. Minä näköjään kerään laukkuja. Niitä on kertynyt jos jonkinmoisia tässä muutamien vuosien sisällä. Ei sillä, että tämä olisi huono asia mutta tilaa ne vievät enemmän kuin tarrat ja kiiltokuvat, myös kukkaron päälle käyvät enemmän. Onneksi viikkoraha on nykyään hieman suurempi ;D Miten se Cheekki laulaa : "ne tekee töitä sen eteen..."
Töissä yks päivä just kehuin, etten ole puoleen vuoteen ostanut yhtäkään laukkua. Ei olisi sitä lausetta pitänyt sanoa ääneen nimittäin heti samana iltana seikkailin Monnierin sivuilla ja törmäsin tähän Michael Korsin Selma Stud laukkuun. Se oli itse täydellisyys. Kultaiset niitit kehystävät laukun reunoja ja värikin oli just passeli. Ton väristä laukkua mulla ei vielä olekaan. Joissakin ottamissani kuvissa se näyttää vähän vaaleanpunaiselta muttei kuitenkaan ole. Laitoin viereen mun vaaleanpunaisen DKNY laukun, niin eron huomaa. Väri on enemmänkin vaaleanruskee/nude. Kuvat hieman hämäävät. Pelkäsinkin, että minkä värinen laukku paketista kuoriutuu. Onneksi olin tyytyväinen.
Perjantaina lähden heti töiden jälkeen ajamaan Uuteenkaupunkiin. Menemme ystäväni kanssa katsomaan Raumalle Cheekin keikkaa. Jeee. Tätä on odotettu. Toivotaan, ettei Jare joudu perumaan keikkaa sairastelun vuoksi. Se olisi kamalaa mutta tietenkin ymmärrettävää.
-Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti