Vähärasvaiset donitsit uunissa

Nyt oon jotenkin aivan vinksahtanut. Mul on kauhee leipomisvimma päällä. Ehkä mulla on nyt vaan liikaa ylimääräistä aikaa ja siks tämä vinksahdus on päässyt tapahtumaan. Enhän mää muuten tälleen. Kuka nää kaikki syö?! Mä en ainakaan voi, ko nyt jo kerännyt aivan liikaa (raskaus)kiloja :D

Tällä kertaa vuorossa oli donitsit. Niitä varten piti oikein lähteä kaupasta ostamaan donitsipelti. Kyllä piti ja Citymarketista löysin pellin. Se oli näiden teossa oikein tarpeellinen, koska halusin valmistaa donitsit uunissa, en uppopaistamalla.

Löysin tämän ohjeen jonkun blogin sivuilta. Nyt en valitettavasti muista blogin nimeä, enkä kyseistä sivustoa enää löytänyt, kun yritin etsiä. Selailin niin monia eri reseptejä ja tämä resepti erottui edukseen, koska tuntui hyvin helpolta ja vähärasvaiselta.

Ohje: (määrästä tulee n.12-15 donitsia)

3dl vehnäjauhoja
1dl sokeria
1tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
1/2tl suolaa
1/2tl kardemummaa
1 kananmuna
1dl maitoa
2rkl voisulaa 

Sekoita kuivat ainekset keskenään kulhossa ja lisää joukkoon kananmuna, maito ja voisula. 

Taikina jää hyvin kosteaksi, joten parhaiten sen saa noihin donitsikoloihin pursottamalla. Ennen pursottamista voitelin kolot voilla, jotta donitsit irtoaisivat helposti pellistä.

Pursotin kolot puolilleen, ettei donitsit pursuisi uunissa yli.  

Paistoin donitseja uunissa 200° n. 8min (kerrankin katsoin kelloa)

Hieman on nähtävissä epätasaista jälkeä mutta ei se mitään, sisältä donitsit näyttivät oikein hyviltä ja meheviltä. 

Kuorrutteeksi valitsin valko- ja maitosuklaata sekä koristeiksi kahta eri nomparillia. 

Donitsien kuorruttaminen oli niin mahtavaa puuhaa. Dippasin donitsin vesihauteessa sulatettuun suklaaseen ja ripottelin nomparillit päälle. Mitään sen kummempia koristeluita en tehnyt.

Mun mielestä näistä tuli ihanan sulosia ja makukin oli oikein hyvä. Nämä kaikki pääsi töihin ilahduttamaan työkaverien sunnuntai päivää. Uskoisin näiden maistuvan heille (ehkäpä kuulen myöhemmin palautteen). Yleensä kaikki makea kuin myös suolainen menee hyvin kaupaksi työpaikan kahvipöydässä.  

Dimmukin odotti omaa maistiasta lelujensa kera. Se aina raahaa noita lelujaan ruokakipan lähelle, aivan kun se haluaisi ruokkia lelunsakin ;D ihana Dimmu <3

- Laura