Not so good feeling

Onneksi pääsiäinen on ihan kohta ohi ja paluu arkeen alkaa. Nämä pyhät ovat tuntuneet aivan liian pitkiltä ja oikein odotan, että huomenna on normipäivä. Olen ollut koko pääsiäisen töissä ja varsinkin siellä nämä pitkät pyhät tuottavat hieman hankaluuksia tai ainakin pistää pohtimaan, mikä asia tarvitsee hoitaa heti ja minkä voi antaa odotuttaa pyhien yli. Tuntuu, etten ole ikinä odottanut näin paljon tiistaita, kuin nyt. Ja huomenna mulla on vapaapäivä, täydellistä.

Tassu olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta lelun kanssa.

Tällaista koottavaa lelua ei koskaan ollut kiva saada pääsiäismunasta. Muistan, kun joskus sai kindermunasta kilpikonnia ja niitä yritettiin kerätä koko sarja. 

Tassun vointi on ollut ihan suht hyvä. Silti mun mielessä on alkanut olemaan kauhunsekaisia ajatuksia tulevasta. En ole yhtään hyväksynyt sitä, että lähiaikoina joudun hyvästelemään oman kirputtajani. Kun Tassua katsoo, ei siitä näy päällepäin sen sairaus. Se on edelleen iloinen omaitsensä; leikkii, syö, lenkkeilee innolla ja tekee tuhmuuksia. Se tässä onkin niin pettävää. Karu totuus tulee esiin, kun se alkaa joissakin tilanteissa köhimään. Silloin mieleen muistuu, että kasvain on siellä, missä sen todettiin olevan, se jatkaa kasvamistaan ja Tassun vointi tulee huonontumaan. Sitä, koska tämä kaikki tapahtuu, ei voi tietää. Tässä on edessä pelkkää odotusta ja se odotus on aivan hirveää.

Viime päivät ovat olleet aivan kamalia. Aluksi ajattelin, että pystyn suhtautumaan tähän päivä kerrallaan meiningillä ja että murehdin vasta sitten kun Tassun vointi radikaalisti huononee. Mutta hitot, en pystynytkään. Ajatus siitä, että lenkeillä kädessäni onkin kahden remmin sijasta yksi remmi, on hirveä. Olen yrittänyt olla miettimättä asiaa mutta aina jokin asia josain kohtaa päivää muistuttaa mua tästä.

Tiedän, että tästä kaikesta selviää mutta silti tällä hetkellä tuntuu pahalta. Huomenna voi olla parempi mieli, toivon niin. Tassu kuitenkin on vielä täällä <3

-Laura